ASIKKALA

Tänä kesänä 2018, on aurinkoisia kauniita kesäpäiviä riittänyt. Se taas tarkoittaa sitä, että olemme saaneet nauttia useammasta nostalgia matkasta kuplassamme.

Eräs näistä reissuistamme suuntautui Asikkalaan. Kuntaan, joka sijaitsee upeiden vesistöjen äärellä. Eteläpuoleltaan Asikkala rajoittuu Vesijärveen ja pohjoisosastaan Päijänteeseen.  

Kuntaa halkoo kanava, jota pitkin on vesiyhteys, näiden kahden järven välillä.

Täällä, jos missä, on aivan ihana kävellä ja nauttia kauniista maisemista. Kanavan vartta pitkin pääsee niin Vesijärven kuin Päijänteen rannallekin. 

Kanavan sulun kohdalta löytyy kioski, josta voi ostaa vaikka jäätelöt. Jäätelöistä nauttiessa voi seurata kanavan toimintaa. Saattaapa onnistua näkemään myös sulun toiminnassa. Sen verran vilkasta, näin kesäaikana, vene-/ laivaliikenne kanavalla on.

Kanavan alueella on myös ihana sisustuskahvila (Kardemumma), jonka laajennettu terassi on joen rannassa. Mikäpä siis nautinnollisempaa kuin herkutella vaikkapa vohvelilla ja kupillisella teetä, kaunista maisemaa ihaillen. 

Alueelta löytyy myös Päijännetalo, vapaa-ajankalastusmuseoineen.

Olisikohan väärin sanoa, "Vääksyn vanha keskusta", niin tai näin, meille se näyttäytyy sellaisena. Toisinsanoen kanavan länsipuolella on ihana sisustuskauppa, jota vain ei voi ohittaa (Lauran puoti). Sekä Vääksyn mylly, josta voi ostaa myllyssä jauhettuja jauhoja mukaansa ja Ranskalainen kyläkauppa. Mikäli yöpyä haluaa, on siellä myös Apteekin majoitus, joka ainakin ulkoa vaikuttaa kovin viehättävälle paikalle.

Mutta siis, palataksemme tuohon meidän retkeemme:

Olimme liikkeellä kuplallamme ja ensitöikseen pysähdyimme ruokailemaan. Tällä kertaa, aivan uuteen ravintolaan (Jalmar), joka oli avattu vajaat pari viikkoa aikaisemmin. 

Ravintolan tunnelma ja sisustus olivat meidän mieleemme. Pelkistettyä, mutta samalla kovin lämminhenkistä ja kotoistakin. Tarjoilijat olivat iloisia ja palvelualttiita. 

Ruoka oli maittavaa. Ainut miinus tuli lisukkeista, joita mieheni annoksessa oli (ristikkoperunat). Kun ruoka oli muutoin taidolla tehtyä, olisimme toivoneet panostusta myös tuohon lisukkeeseen.

Tästäkin huolimatta, kokemus oli niin hyvä, että varmasti poikkeamme tuolla toistekin.

Vatsat ravittuina jatkoimme matkaamme Pulkkilanharjulle, joka kuuluu Päijänteen kansallispuistoon. Saavuttuamme Karisalmen sillan parkkipaikalle, jätimme kuplan hetkeksi ja jalkaannuimme tehdäksemme pienen kävelylenkin  parkkipaikalta lähtevällä luontopolulla (4,4km).

Ilma oli kaunis ja seura mitä parhain. Mikäpä siinä sitten oli ihaillessa jälleen kerran kauniita maisemia, Päijänteen velloessa tuulen tahdittamana.

Aikamme tästä nautittuamme, istuimme taas kuplaamme ja aloitimme paluumatkan. Palattuamme Vääksyn kanava-alueelle, pysäytimme kuplamme vielä kertaalleen, käydäksemme lopuksi sisustuskahvilassa juomassa kupilliset teetä.

Mikäpä olisi ollut ihanampi tapaa päättää upea nostalgia matkamme Asikkalassa, kuin istuen sisustuskahvilan terassilla. Katsella luonnon kauneutta ympärillään ja kuunnella lintujen laulua. Samalla teestä ja leivoksesta nauttien.

Vatsat ja aistit täynnä hyviä makuja, hajuja, ääniä ja maisemia, alkoi matkamme kohti kotia.

-Annikka ja Olavi-