PACKRAFT JA RETKEILYN UUSI ULOTTUVUUS

                                                

Annikka on haaveillut lähes koko aikuisikänsä kanootista 

ja siitä kuinka sillä olisi mukava meloa 

rauhalliseen tahtiinsa 

joissa ja järvillä. 

Katsella ympärillään avautuvaa kaunista maisemaa 

ja kuunnella veden liplatusta ympärillään. 

Päästen paikkoihin, 

joihin ei edes veneellä pääse,

Jotenkin sen hankinta vain on aina, 

syystä tai toisesta jäänyt. 

Viimeisen vuoden hän on kuitenkin puhunut siitä, 

että kun hänelle tulee puoli vuosisataa ikää täyteen, 

hän haluaa lahjaksi kanootin. 

Onhan niin, 

että jos sillä kanootilla haluaa meloa, 

alkaa olla viimeiset ajat sille harrasteelle käsillä. 

Pian voi olla aika, 

ettei enään kykene siirtymään huteraan kanoottiin 

ja sieltä pois.

Toki muutoinkin on vihdoin lopetettava elämästä sit' kun, 

vaan tehtävä itselle rakkaita asioita NYT ja tässä.

 Siitä pääsemmekin itse asiaan.

Reppulautta, eli packraft

Viimeisen vuoden ajan olemme pohtineet sitä, millaisen kanootin hankimme.

Pitkään ajatuksena oli hankkia kanootti, joka olisi kevyt, 

vakaa ja iskuja ja kulutusta kestävää materiaalia.

Missään nimessä kanootti ei tulisi olemaan ilmatäytteinen.

Kunnes sitten, tänä keväänä 2020,
Annikka sattumalta törmäsi täällä netin ihmeellisessä maailmassa packraftiin 

ja mitä enemmän siihen tutustuimme, sitä varmempia olimme, 

että packraft olisi juuri sellainen kanootti, jollaista olemme etsineet.

Kun vielä luimme tämän,

Retkikaverina packraft-reppulautta/

oli valintamme selvä.

Meidän yksi suurimmista intohimoistamme ja energian lähteistämme on luonto
ja teemmekin päiväretkiä,
aina kun siihen vain liikenee aikaa ja sää suosii.

Siksi meille oli tärkeää, että kanootti olisi sellainen,
jota voisi kantaa mukanaan näillä pienillä päiväretkillämme.

Jolla pääsisi tutustumaan erämaa järviin ja jokiin, 

myös sieltä vesiltä käsin.

Packraft eli reppulautta sopi siis tarkoitukseemme täydellisesti.

Reppulauttoja löytyy sekä yhden, 

että kahden hengen malleja.

Me halusimme kahden hengen mallin, 

sillä mikäs sen mukavmapaa kuin lipua yhdessä, 

samassa kanootissa pitkin veden pintaa.

MRS Barracuda R2 osoittautui pitkän harkinnan 

ja selvitystyön jälkeen meidän kanootiksemme.

MRS Barracuda R2:sta löytyy paikat kahdelle melojalle.

Pituutta sillä on 360 cm (sisäpituus 217 cm) ja painoakin vain 5,5 kg.

Ulkoleveyttä 99 cm, (sisäleveyttä 37,5) cm ja kantavuus 235 kg (suositus) / 329 kg (maksimi).

Vaikka Annikka ei vielä hetkeen vietä synttäreitään,
sai hän kanootin jo nyt,
jotta ehtisimme tutustua backraftiin
ja tehdä kesän aikana näitä pitkään haaveena olleita melontaretkiä.
Siis nyt ja tässä,
ei sit' kun:)

Olavi teki tilauksen toukokuun alku puolella ja paketti saapui kotiin toimitettuna heti seuraavana arkipäivänä. Mikä mahtavan hyvä palvelu ja toimitusnopeus:)
Emme kuitenkaan ehtineet muilta kiireiltämme aukaista pakettia ennen kuin muutaman päivän kuluttua. Huomataksemme, että lähetyksestä oli jäänyt pumppu pois.
Asiasta ilmoittaessamme, asiaa pahoiteltiin kovin ja
pumppu laitettiin matkaan välittömästi.
Pumppu saapui yhtä ripeästi kotiimme kuin itse
packraftikin.

Vihdoinkin pääsimme tutustumaan packraftiin.

Levitimme sen autotallimme lattialle ja annoimme pumpun tehdä
tehtävänsä.
Packraft alkoi täyttyä ja pian se olikin jo täynnä ilmaa.
Viimeiset täytöt täytyi vielä tehdä ihan omia keuhkojaan käyttäen
ja varmistaa näin, että packraft oli "melonta valmiudessaan".
Koeistunnat packgraftissa olivat lupaavat ja antoivat varmistuksen sille,
että olimme tehneet oikean valinnan.
Packraftin tyhjennys pumpun avulla sujui vaivattomasti ja nopeasti.
Kasaan laittokaan ei tuottanut vaikeuksia,
tosin pieneen tilaan packraft ei tulisi menemään.

Pakkauksen kookkaudesta huolimatta, olimme enemmän kuin tyytyväisiä hankintaamme
ja päätimmekin lähteä testaamaan packraftia vesille,
heti kun sää sen sallisi ( = tyyni sää ).

Tästä tulemme varmasti kertomaan lisää,
kunhan melontaretkiä ja kokemusta karttuu:)

- Annikka ja Olavi -

KIMOLAN KANAVA

Menneinä vuosina olemme muutaman kerran käyneet Kimolan kanavalla ihmettelemässä nippunostureita, jotka ovat seisoneet toimettomina kanavassa, muistuttaen ajasta, jolloin tukkeja kuljetettiin vielä uittaen.

Vuonna 2018 kanavalla alkoivat muutostyöt, joiden seurauksena tänä kesänä 2020 (heinäkuusta lähtien) veneilijöillä on mahdollisuus päästä Konnivedeltä, kanavan länsipäästä, kanavaa pitkin Pyhäjärveen ja sitä pitkin aina Kouvolaan asti ja tietysti myös toisinpäin. 

Kanavan ollessa jo valmis ( lukuunottamatta pieniä teknisiä ongelmia, joiden vuoksi sen avaus veneliikenteelle, on siirtynyt kesäkuulta heinäkuulle ), päätimme eräänä aurinkoisena päivänä lähteä tutustumaan kanavaan lähemmin. Teimme tuttuun tapaamme eväät
(= lounas) mukaamme ja hyppäsimme vanhan rouvan kyytiin, tehden näin samalla tämän vuoden ensimmäisen matkamme kuplalla.

Perille päästyämme ja pysäköityämme vanhan rouvan Eiraskanmutkan risteyksen tuntumaan,
nappasimme eväät mukaamme ja kävelimme kanavan varrelle
nauttimaan eväistämme.

Kanavan varrella oli rauhallista, kuten olimme arvelleetkin, lukuunottamatta paria nuorukaista jotka sattuivat juuri samaan aikaan kurvaamaan sillalle viritettyine mopoinensa. Siinä he sitten päristelivät mopoillansa edestakaisin, Eiraskanmutkan sillalla, jonka juurella olimme nauttimassa lounaastamme:)

Emme kuitenkaan antaneet sen häiritä tunnelmaa, kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja nuoria ollaan oltu itsekin.

Lounaan nautittuamme ja mopopoikien hävittyä maisemasta, pakkasimme astiamme ja veimme ne autoon, aloittaen Kimolan kanavan tutkimisen. Ajatuksena kävellä se päästä päähän.

Lähdimme ensin kohti kanavan itäpäätä ja Pyhäjärveä.
Huomataksemme jo lähes alkuun, ettei tuohon suuntaan ollut minkäännäköistä tietä tehtynä.
Maa kanavan reunalla oli vielä kovin märkää ja mutaistakin. Kävelimme kuitenkin urheasti jonkin matkaa eteenpäin, kulkien välillä reunalla olevan kivikon päällä ja vuoroin hieman kuivemman kohdan osuessa kohdalle, maakaistaleella.

Jonkin matkaa kanavan reunaa kuljettuamme, päätimme kääntyä ja lähteä kävelemään itse sululle.

Eiraskanmutkan sillalle palattuamme ja siitä sululle päin jatkaessamme,
saimme kulkea tietä pitkin, aina sululle asti. 

Sululla ihastelimme aikamme tunnelia ja kanavaa, Annikan napsiessa kuvia kännykkäkamerallaan.

Aikamme kanavaa ihailtuamme, lähdimme kävelemään takaisin vanhan rouvan luokse, Eiraskanmutkan sillan kupeeseen.

Hieno päivä ja mukava pikku piknik kanavan varrella. Tätä kohdetta voimme suositella niin veneilijöille kuin ulkoilijoillekin.

Kanava tulee varmasti olemaan veneilijöille erilainen kokemus. Onhan kanavalla pituutta jo itsessään 5,5 km ja sulussa korkeutta 12 m. Kaiken kruunaa vielä pieni osuus tunnelissa.

Kanavan vartta pääsee jatkossa kävelemään kanavalta Pyhäjärvelle päin, sekä Konnivedelle päin. 

Googlemapsiin tai naviin kun kirjoitat Kimolan kanava ( Iitti ), niin pääset suoraan sululle. Halutessasi voit jättää autosi tai muun kulkupelin myös Eiraskanmutkan sillan kupeeseen ( Jaala ), kuten me ja kävellä siitä sululle. (Kuvakaappaus Eiraskanmutkan ja sulun väliseltä osuudelta, joka kävellen kuljetaan kanavan vasenta reunaa, toisin kuin kuvakaappauksessa on reitti merkitty.) 

Täältä pääset tutustumaan kanavaan (= hyvä esite kanavasta).

 

-Annikka ja Olavi-

Ps. Pizzan ohjeet löydät
täältä, nam:)

LUOTTOPIZZA

 Jo seurusteluaikoinamme, Olavin vielä ollessa ravintolakokki,
hän toi usein pizzan mukanaan,
kun tuli Annikkaa tapaamaan työvuoronsa jälkeen.

Sitä tehtiin myös usein lauantai iltaisin,
lastemme vielä kotona asuessa.

Nyt viimeisen vuoden aikana,
olemme ottaneet tavaksi pitää perjantaisin pizzaperjantain.
 Olavi tekee pizzataikinan edellisenä iltana
ja taikina nousee hitaasti jääkaapissa.

Kunnes perjantai iltana se nostetaan pois jääkaapista
 ja työstetään pizzaksi.
Ei siis lienee yllätys, että pizza on
yksi meidän suosikki ruuistamme:)

Luulimme aina, ettei kotiuunissa pysty tekemään ravintolatasoista pizzaa,
mutta olemme joutuneet toteamaan, olleemme totaalisesti väärässä.
Pizzan teon salaisuudet kotioloissa keksi Olavi,
mutta nyt sen osaa jo Annikkakin hyvin toteuttaa.

Näin se tapahtuu.

LUOTTOPIZZA

2 tl kuivahiivaa
1 tl suolaa
noin 4 - 4,5 dl karkeita vehnäjauhoja
2 dl vettä

Mittaa taikinakulhoon kuivahiiva, suola ja pari desiä karkeita vehnäjauhoja.
Sekoita ainekset hyvin keskenään.
Lisää kylmä vesi ja sekoita.
Kun olet saanut veden ja kuiva-aineet hyvin sekaisin,
lisää karkeita vehnäjauhoja niin, että taikina lähes
irtoaa vuuan reunoista.
On tärkeää, ettei takinasta tule liian tiivis.
Jotta pohjasta tulee yhtä täydellinen ja jopa parempi,
kuin ravintoloiden pizzapohjat, taikinan tulee olla
tarpeeksi pehmeä, jopa löysähkö.
Yrityksen ja erhedyksen kautta löydät sopivan taikinan
koostumuksen.

Kun taikina on sopivaa rakenteeltaan, peitä kulho elmukelmulla
ja aseta se jääkaappiin kohoamaan.
Taikinan olisi hyvä antaa kohota kaikessa rauhassa,
 joten voit tehdä taikinan vaikka edellisenä iltana jääkaappiin
ja työstää siitä pizzan vasta seuraavana iltana.

Toki voit tehdä taikinan myös sillä ajatuksella, että annat sen kohota huoneenlämmössä,
jolloin veden tulee olla lämmintä, jotta taikina aloittaa heti kohoamisen. Mutta muista, että näin toimiessa, taikina kohoaa suht nopeasti, eikä sitä todellakaan voi jättää huoneenlämpöön tuntikausiksi.

Kun taikina on kohonnut, kaada se leivinpaperin päälle
ja painele siitä ovaalin muotoinen pizzapohja, jättäen reunoille hieman paksummin taikinaa.
Taikina saattaa tarttua käsiin, sitä painellessasi,
joten voit käyttää apuna karkeita vehnäjauhoja tai öljyä,
 ripottelemalla/ lorauttamalla niitä kevyesti taikinan päälle, jolloin painelu onnistuu vaivatta.

Levitä valmiin pizzapohjan päälle ensin juustoraaste
ja vasta juustoraasteen päälle muut "höystöt".
Valuttele lopuksi tomaattikastike pizzalle
ja anna pizzan kohota pöydällä.

Laita uuni lämpiämään  (225 kiertoilma ja 250 astetta normi) ja pidä pelti uunissa pizzan kohoamisen ajan.
Kun pizza on mielestäsi valmis uuniin, siirrä se leivinpaperin avulla,
uunista ottamallesi kuumalle pellille
(varo ettet polta käsiäsi kuumalla pellillä).
Paista pizza uunin keskitasolla,
kunnes pizza on valmis.

-Annikka ja Olavi-

LOHISOPPAA LUONNOSSA

Syksyllä 2019 Kilpisjärvellä retkeillessämme, päädyimme hankkimaan itsellemme ruokatermoksen. Tuo hankinta on ehdottomasti ollut yksi parhaista hankinnoista retkeilyyn liittyen. Hyvin usein valmistamme jo kotona eväät retkellemme ja ruokatermos on  tehnyt eväiden laadukkuuteen mukavan lisän.

Termos pitää todella hyvin ruuan lämpimänä ja mikä onkaan sen helpompaa kuin annostella valmis ateria astioihin ja nauttia hyvästä ruuasta luonnon helmassa.
Termokseen voi tehdä hyvin erilaisia ruokia. Meidän yksi suosikeistamme on erilaiset keitot.
Alla ohje Olavin lohisoppaan.

 LOHISOPPA (4 hengelle)

n. 6 dl vettä
2 palaa kasvisliemikuutiota
n. 400 g lohta
 750g:n peruna & keittokasvispussi
1-2 dl kermaa
 nippu tilliä

Laita kattila liedelle ja kattilaan vesi, kasvisliemikuutiot sekä peruna & keittokasvispussi.
Anna näiden kypsyä rauhassa.
Ota levy pois päältä ja lisää kuutioidut lohipalat sekä kerma keittoon.
 Laita kansi päälle ja anna keiton tekeytyä hetki.
Kun lohet ovat kypsyneet,
sekoita soppa
ja ripottele sopan päälle hienonnettu tilli.

Annostele keitto ruokatermokseen, pakkaa eväät reppuun ja lähde luontoretkelle. Sopivan eväspaikan löydettyäsi, nauti eväät:)

P.s. Ohjeen mukaan soppaa tulee reilummin kuin yhden ruokatermoksen verran, joten tarvitset todennäköisesti usemman termoksen tai voit jättää lopun keitosta kotiin ja syödä sen toisena päivänä.

-Annikka ja Olavi-

HEISANHARJU

Tässä paikka, joka taitaa olla oikea helmi. Sen olemassaolosta vain harvat tietävät.

Tai ainakin siltä tuntuu,

sillä olemme retkeilleet tuolla useamman kerran

ja aina olemme saaneet olla lähes omalla porukalla.

Retkeilijää tai paria lukuunottamatta.

Siksipä mietimme, haluammeko edes kertoa tästä kauniista paikasta julkisesti.

Vaikka saatammekin aiheuttaa retkeilijöiden ryntäyksen Heisanharjulle,

koemme tekevämme vääryyttä,

tätä hienoa retkeilykohdetta kohtaan,

mikäli jätämme kertomatta siitä.

                                                  HEISANHARJUN LUONTOPOLKU

Heisanharju sijaitsee Kouvolassa, sen länsi reunalla, Jaalan Hartolan kylässä.

Ajomatkaa sinne kertyy kiitettävästi, tuletpa sitten lähes mistä suunnasta tahansa,

mutta mielestämme tämä kohde on sen matkan arvoinen.

Parkkipaikalta itse leiripaikalle tulentekopaikkoineen, kotineen ja huusseineen,

kertyy matkaa noin kilometrin verran,

mikäli valitset lyhimmän reitin ja kuljet leiripaikalle Iso Luotojärven länsireunaa.

Luontopolun kokonaispituuskin on vain noin kolmisen kilometriä,

joten kierrätpä polun kumminpäin tahansa,

matka ei kaikkinensakaan ole kovinkaan pitkä.

Meille Heisanharju on tullut jo hyvin tutuksi

ja sen upeista maisemista tuleekin nautittua muutamia kertoja vuodessa.

Tällä kertaa me jätimme automme parkkipaikalle, heitimme reput selkäämme

ja lähdimme kulkemaan Iso Luotojärven itäreunaa.

Ilma oli kaunis,

syyskuun lämpö viipyili metsikössä ja puut olivat jo tiputtaneet osan lehdistään,

tehden maastosta kauniin, kellertävine lehtineen.

Luonnon rauhasta ja kauneudesta nauttien,

saavuimme hetken patikoituamme ensimmäiselle pysähdyspaikallemme.

Otimme reput selästämme ja kaivoimme eväämme esille,

 istahtaen polun varrelle tehdylle penkille,

nauttimaan eväistämme ja kaunedesta,

joka avautui,

jälleen kerran edessämme.

Siinä istuessamme ja eväitä syödessämme, alkoi syksyn koleus tunkeutua vaatteidemme alle ja pakotti meidät jatkamaan matkaamme.

Pian taivaalta jo ripsi muutamia vesipisaroita järven pinnalle.

Sade ei meitä kuitenkaan haitannut, päinvastoin,

luonto näytti meille kauneuttaan, jopa pienellä sateella

ja niin patikoimme hieman varsinaisesta luontopolusta sivuun,

käyden tekemässä pienen mutkan Heisan- ja Kelesjärven väliä halkovalla harjulla.

Heisanharjun luonnonsuojelualue muodostuu

kirkkaista järvistä ja pitkistä harjuista,

joita molempia alueella on useita.

Näiden soraharjujen kerrotaan muodostuneen jo jääkaudella.

Niin siis myös tämä harju, jota nyt kuljimme aikamme, 

palaten samaa polkua pitkin takaisin varsinaiselle polulle, 

joka ohjasi meidät takaisin parkkipaikalle.

YHTEENVETO

Tämän retken teimme jo syyskuussa 2018 ja tämän jälkeenkin on Heisanharjulla tullut käytyä retkeilemässä, muutamia kertoja.

Vaikka kohde ei ehkä olekaan kovin helposti saavutettavissa, on se juurikin siitä syystä,

yksi suosikki kohteistamme ja hiukan pidempikin automatka

on tämän kohteen arvoinen.

Jos kuitenkin arvostaa pitkiä luontopolkuja,

tämä ei ehkä ole se kohde,

johon kannatta suunnata.

Pienille päiväpatikoinneille ja esim. pienten lasten kanssa

tämä sitävastoin on oikeinkin oiva kohde.

Täällä tunnet olevasi todellakin luonnossa ja ympärilläsi avautuu kauniita maisemia,

katselitpa mihin suuntaan tahansa.

Taukopaikka on siisti ja sijaitsee kahden järven välisellä kannaksella,

jonka leveys taukopaikan kohdalla on noin kymmenen metriä.

Taukopaikalta löytyy polttopuita ja kota, jossa voit grillailla eväitäsi ja keitellä vaikka nokipannukahvit.

Lisäksi siellä on siisti wc ja laituri.

Parkkipaikalle mahtuu useampia autoja ja sieltä löytyy hyvä kartta alueesta.

Polut ovat hyvässä kunnossa ja suuria korkeuseroja ei harjuisesta maastosta huolimatta löydy.

Osoite: Viitasentie 345, 47710 Kouvola

Susittelemisen arvoinen kohde, joten jos kohde alkoi vähänkin kiinnostaa, pakkaa hiukan eväitä reppuun, hyppää auton kytiin ja nokka kohti Heisanharjua:)

-Annikka ja Olavi-

MIKSI BLOGISSA

Niinhän siinä sitten on käynyt, että aikaa on kulunut hävyttömän paljon 

edellisestä postauksestamme. 

Ehdimme jo sulkea blogimmekin, 

kun emme oikein tienneet mitä sen kanssa tekisimme.

Haluammeko näyttää naamamme ja kertoa elämästämme julkisesti, 

täällä internetin ihmeellisessä maailmassa. 

Sitä ihmetellessämme ja pohtiessamme,

 blogin ylläpito jäi elämästä nauttimisen jalkoihin.

Juurikin tuo elämästä nauttiminen on se asia, jonka vuoksi

pitkällisen harkinnan tuloksena,

päätimme avata blogimme 

ja ryhtyä toimeen.

Meille elämä ja sen mukanaan tuomat

seikkailut,

ovat asioita, 

joita haluamme jakaa kaikille teille,

jotka blogiimme löydätte.

Haluamme kertoa meille 

tärkeistä ja merkityksellisistä asioista.

Uskoen, että niistä monista asioista, 

joita tänne blogiimme olemme jo aiemmin tuottaneet 

ja joita jatkossa aiomme täällä julkaista, 

olisi monelle teistä iloa ja hyötyä.

Osalle ehkä vain tekstien ja kuvien muodossa,

mutta osalle mahdollisten uusien ideoiden,

 retkikohteiden ja seikkailujen löytymisen muodossa.

Luemme itse paljon blogeja ja erilaisia keskustelupalstoja 

aihealueista, jotka meitä kiinnostavat.

Niistä olemme saaneet monen monta vinkkiä.

Siispä mekin haluamme osaltamme olla jakamassa tätä hyvää.

Tervetuloa me, takaisin Aikamatkalle kuplassa,

ja te, 

jotka tätä luette, 

olette enemmän kuin TERVETULLEITA 

matkaamme:)

-Annikka ja Olavi-