KIMOLAN KANAVA AURINGONLASKUN AIKAAN

Menneenä kesänä 2020, auringonlaskut ovat olleet useana iltana, 

toinen toistaan kauniimpia värinäytelmiä. 

Niin oli myös eräänä heinäkuun iltana, Kimolan kanavan ohi ajellessa. 

Tuossa vaiheessa iltaa ja matkaa, ei enään jaksanut nousta autosta kuvaamaan tuota näkyä, 

mutta sen verran autoa tuli pysäytettyä, että ikkunasta sai räpsäistyä kuvan.

 

Seuraavan kerran (syyskuu 2020) tuosta samaisesta kohdasta ohi ilta-aikaan ajettaessa, oli jälleen kerran aivan pakko pysäyttää auto ja käydä tällä kertaa oikein auton ulkopuolella,

ottaa muutama kuva muistoksi ja hetken vain ihailla maisemaa.

 

Nyt kesän taituttua vääjäämättömästi kohti syksyä ja pimeneviä iltoja, 

on ehdottomasti päästävä vielä nauttimaan noista upeista illoista luonnossa.

Siispä aina kun vain on mahdollista, laitamme eväät reppuihimme ja suuntaamme luontoon. 

Jospa vielä tämän vuoden puolella tulisi mentyä oikein yöksi luontoon.

Suosittelemme myös teitä muita tekemään niin, 

sillä luonnosta saa energiaa ja hyvää oloa:)

 

- Annikka ja Olavi -

RETKEILIJÄ KIITTÄÄ

 

KIITOS, kaunis sana ja tämä yksi sana kertoo enemmän kuin tuhat sanaa yhteensä.

 

Mistä sitten kiitämme?

No, tämä kiitos menee sille, joka oli kuvassa näkyvän sanan

kirjoittanut polun varrella olleeseen kiveen.

 

Missä tämä polku ja kivi sitten sijaitsevat?

Olemme useamman kerran käyneet patikoimassa Heinolan 

Paistjärvellä ja siellä patikoidessamme,

tämä kivi kiitoksineen, osui matkamme varrelle.

 

Kiitos, oli niin kauniisti kirjoitettu kiveen,

että se väkisinkin laittoi pysähtymään, ottamaan siitä kuvan

ja laittoi miettimään, mistä kirjoittaja on halunnut kiittää? 

Onko hän mahdollisesti yksi Paistjärven retkeilyreitistön ylläpitäjistä

ja haluaa kiittää meitä retkeilijöitä kun käytämme näitä polkuja ja kunnioitamme 

retkeillessämme Jokamiehenoikeuksia.

Vai onko hän yksi meistä retkeilijöistä, joka on halunnut kiittää ylläpitäjiä

upean reitistön ylläpidosta.

Tai ehkä hän on halunnut kiittää luontoa siitä,

että saa kulkea siellä ja nauttia luonnon tarjoamista aistinautinnoista.

Vai olisiko hän vain halunnut jättää viestin meille muille retkeilijöille

sanalla kiitos,

jotta muistaisimme olla kiitollisia luonnolle siitä,

että saamme nauttia sen tarjoamista aistinautinnoista ja kulkea 

luontoa kunnioittaen, noissa upeissa maisemissa.

 

 

Olipa kirjottajan tarkoitusperät mitkä tahansa, 

meihin tuo yksi kaunis sana

KIITOS,

teki suuren vaikutuksen.

Emmekä tällä kertaa kokeneet luontoa raiskatun.

 

Siispä me vuorostamme haluamme sanoa tälle kiveen kirjoittaneelle

 

 

- Annikka ja Olavi -

RETKEILYÄ ERILAISISSA MAISEMISSA

Suomesta löytyy paljon helposti saavutettavia 

retkeily kohteita,

mutta myös hankalammin saavutettavia.

Löytyy korkeuseroja, mutta myös tasamaata. 

Tuntureita, kallioita, peltoja, metsäpolkuja ja metsäautoteitä.

Vesistöä ja kuivaa maata. 

Merta, järviä, lampia, koskia, putouksia ja ojia.

Havumetsää, lehtimetsää, sekametsää.

Jne.jne.

Meille vesistö ja karut, puuttomat tunturit ovat lähinnä sydäntä.

Se kaikkein rakkain sielunmaisema löytyy

Kilpisjärven karuista maisemista.

Viime vuosina sinne onkin tullut

ajeltua aina, kun siihen vain 

ajallisesti on ollut mahdollisuus.

Saana ja ympäröivä luontonsa, 

jaksaa sykähdyttää joka kerta yhtä paljon. 

Kuitenkin myös täällä eteläisemmässä Suomessa 

on paljon ihania retkeilykohteita,

joissa retkeily on yhtä antoisaa kuin lapin tuntureilla.

Erilaista vain.

Joskus retkeilylle on aikaa päiviä ja toisinaan

vain muutama tunti.

Näillä ehdoilla on tehtävä valintoja,

päätöksiä siitä, millaiselle retkelle voin juuri nyt,

tässä hetkessä lähteä.

Vaikka se retki sitten olisi vain pyrähdys siihen

lähimetsään, on sillä silti stressiä poistava vaikutus.

Kannattaa siis pitää mieli avoimena niille 

kotiseudun, jo tutuillekin metsä- ja retkeilyreiteille:)

Näin mekin olemme tehneet tänä vuonna ja löytäneet

useamman uuden retkeilykohteen päivämatkan 

päästä kotoamme.

Niistä yritämme postailla syksyn ja talven mittaan.

Nyt eväät reppuun ja kohti uusia retkiä.

 

- Annikka ja Olavi -

 

KIMOLAN KANAVA

Menneinä vuosina olemme muutaman kerran käyneet Kimolan kanavalla ihmettelemässä nippunostureita, jotka ovat seisoneet toimettomina kanavassa, muistuttaen ajasta, jolloin tukkeja kuljetettiin vielä uittaen.

Vuonna 2018 kanavalla alkoivat muutostyöt, joiden seurauksena tänä kesänä 2020 (heinäkuusta lähtien) veneilijöillä on mahdollisuus päästä Konnivedeltä, kanavan länsipäästä, kanavaa pitkin Pyhäjärveen ja sitä pitkin aina Kouvolaan asti ja tietysti myös toisinpäin. 

Kanavan ollessa jo valmis ( lukuunottamatta pieniä teknisiä ongelmia, joiden vuoksi sen avaus veneliikenteelle, on siirtynyt kesäkuulta heinäkuulle ), päätimme eräänä aurinkoisena päivänä lähteä tutustumaan kanavaan lähemmin. Teimme tuttuun tapaamme eväät
(= lounas) mukaamme ja hyppäsimme vanhan rouvan kyytiin, tehden näin samalla tämän vuoden ensimmäisen matkamme kuplalla.

Perille päästyämme ja pysäköityämme vanhan rouvan Eiraskanmutkan risteyksen tuntumaan,
nappasimme eväät mukaamme ja kävelimme kanavan varrelle
nauttimaan eväistämme.

Kanavan varrella oli rauhallista, kuten olimme arvelleetkin, lukuunottamatta paria nuorukaista jotka sattuivat juuri samaan aikaan kurvaamaan sillalle viritettyine mopoinensa. Siinä he sitten päristelivät mopoillansa edestakaisin, Eiraskanmutkan sillalla, jonka juurella olimme nauttimassa lounaastamme:)

Emme kuitenkaan antaneet sen häiritä tunnelmaa, kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja nuoria ollaan oltu itsekin.

Lounaan nautittuamme ja mopopoikien hävittyä maisemasta, pakkasimme astiamme ja veimme ne autoon, aloittaen Kimolan kanavan tutkimisen. Ajatuksena kävellä se päästä päähän.

Lähdimme ensin kohti kanavan itäpäätä ja Pyhäjärveä.
Huomataksemme jo lähes alkuun, ettei tuohon suuntaan ollut minkäännäköistä tietä tehtynä.
Maa kanavan reunalla oli vielä kovin märkää ja mutaistakin. Kävelimme kuitenkin urheasti jonkin matkaa eteenpäin, kulkien välillä reunalla olevan kivikon päällä ja vuoroin hieman kuivemman kohdan osuessa kohdalle, maakaistaleella.

Jonkin matkaa kanavan reunaa kuljettuamme, päätimme kääntyä ja lähteä kävelemään itse sululle.

Eiraskanmutkan sillalle palattuamme ja siitä sululle päin jatkaessamme,
saimme kulkea tietä pitkin, aina sululle asti. 

Sululla ihastelimme aikamme tunnelia ja kanavaa, Annikan napsiessa kuvia kännykkäkamerallaan.

Aikamme kanavaa ihailtuamme, lähdimme kävelemään takaisin vanhan rouvan luokse, Eiraskanmutkan sillan kupeeseen.

Hieno päivä ja mukava pikku piknik kanavan varrella. Tätä kohdetta voimme suositella niin veneilijöille kuin ulkoilijoillekin.

Kanava tulee varmasti olemaan veneilijöille erilainen kokemus. Onhan kanavalla pituutta jo itsessään 5,5 km ja sulussa korkeutta 12 m. Kaiken kruunaa vielä pieni osuus tunnelissa.

Kanavan vartta pääsee jatkossa kävelemään kanavalta Pyhäjärvelle päin, sekä Konnivedelle päin. 

Googlemapsiin tai naviin kun kirjoitat Kimolan kanava ( Iitti ), niin pääset suoraan sululle. Halutessasi voit jättää autosi tai muun kulkupelin myös Eiraskanmutkan sillan kupeeseen ( Jaala ), kuten me ja kävellä siitä sululle. (Kuvakaappaus Eiraskanmutkan ja sulun väliseltä osuudelta, joka kävellen kuljetaan kanavan vasenta reunaa, toisin kuin kuvakaappauksessa on reitti merkitty.) 

Täältä pääset tutustumaan kanavaan (= hyvä esite kanavasta).

 

-Annikka ja Olavi-

Ps. Pizzan ohjeet löydät
täältä, nam:)

"RAUHATON OLO"

Niinhän siinä sitten on käynyt, että kesä on mennyt ja blogin ylläpito jäänyt elämästä nauttimisen jalkoihin. Kuten Annikan äiti, Olavin anoppi sanoo, "teillä on sellainen rauhaton olo".

No, voi kai sen niinkin ilmaista. Mutta kuten olemme todenneet, eletty elämä on laittanut palikoita uuteen arvojärjestykseen ja kaikenlainen mammonan ja omaisuuden kartuttaminen on jäänyt toissijaiseksi. Tilalle on tullut elämästä nauttiminen ja hyggeily ja downshiftaus.

Työssä käymme edelleen ja se on tärkeä osa elämäämme. Teemme molemmat työtä jossa saamme haasteita, mutta joka ei vie vapaa-aikaamme. Töistä pääsee sovittuna aikana ja työasiat voi unohtaa samalla kun sulkee työpaikan oven työpäivän jälkeen takanaan. Se ei myöskään kuormita siinä määrin, että illat menisivät levätessä rankan työpäivän jälkeen.

Näin vapaa-ajalla jää aikaa ja virtaa nauttia asioista, jotka meille nyt tässä hetkessä ovat tärkeitä.

Kesä on siis mennyt retkeillessä, matkustellessa, tyttärentyttären kanssa puuhastellessa ja ystäviä kestitessä, sekä lapsiamme ja vanhempiamme tavatessa.

Annikan tehtyä seitsemän vuotta vuorotyötä, olemme nyt nauttineet yhteisestä ajasta. Siitä, että meillä on aikaa toisillemme ja läheisillemme.

Niinpä tänne blogin pariin ei vain ole jäänyt sitä aikaa. Vaikka kerrottavaa ja näytettävää kesästämme olisi valtavasti.

Jos tämä on sitten sitä " sellaista rauhatonta oloa", niin ok. Me olemme kuitenkin nauttineet jokaisesta hetkestä ja eläneet.

Nyt kun olemme jo vahvasti syksyssä, tulee ehkä hetkiä, että ehdimme istahtaa tietokoneen ääreen hieman pidemmäksi aikaa ja kertoa kesästämme. Sillä muutamia todella mieleenpainuvia retkiä on tullut tehtyä ja niitä olisi kiva jakaa täällä blogissamme. Ehkä niistä sitten olisi vinkiksi, joillekin lukijoistamme.

Toistaiseksi huikkaamme vain, että täällä olemme edelleen.

-Annikka ja Olavi-