BLÅVATNET, NORJA

Tässä tulee sitten tämän syksyn 2018, viimeinen postaus Norjasta. Olemme jo aiemmin kertoneet retkistämme STEINDALSBREENIN JÄÄTIKÖLLE sekä LYNGSTUVAN MAJAKALLE.

Lyngstuvan majakka retken teimme samana päivänä kuin retken Blåvatnetille.

Blåvatnetin Annikka oli löytänyt googlettamalla retkikohteita Lyngenissä. Löytäen näin muutamia blogeja, joissa kerrottiin retkestä Blåvattenille. Jostain syystä nämä kertomukset, eivät saaneet Annikkaa vakuuttuneeksi paikan kauneudesta. Mutta kun Olavi oli käynyt Kilpisjärven kaupassa ja puhunut siellä myyjän kanssa tekemistämme retkistä ja suunnitelmistamme, oli myyjä ehdottomasti suositellut retkeä Blåvatnetille. Ja Olavihan tästä innostui niin, että halusi ehdottomasti viedä vaimonsa katsomaan sinistä järveä.

Niinpä me sitten Lyngstuvan majakalta autolle palattuamme, laitoimme naviin Blåvatnetin parkkipaikalle vievän osoitteen ja lähdimme ajelemaan kohti seuraavaa retkikohdettamme. Joka kyllä mukavasti sijaitsi paluumatkallamme Lyngstuvasta, Kilpisjärvelle.

Perille saavuttuamme, totesimme paikan olevan hyvin suosittu, sillä parkkipaikka oli lähes täynnä autoja.

Jälleen kerran aloitimme retkemme, istuutumalla parkkipaikan vierellä olevalle nuotiopaikalle ja söimme eväitämme. Kävimme myös wc:ssä, joka parkkipaikalla sijaitsi.

Tämän jälkeen aloitimme patikointimme kohti tuota sinistä ihmettä.

Alkumatka meni kauniissa koivikkometsässä. Josta muuten löytyi useita nuotiopaikkoja ja pöytiä evästelyyn.

Sekä muutama puron ylitys.

Hetken päästä kaikki vihreys ja kauniit pienet väkkäräkoivut, jäivät taaksemme ja edessä aukesi "kivikkopelto". Kivikkopellon takana nousi Lenangsbreenin jäätikkö korkeuksiinsa ja siinä, vuoren juurella olisi tuo sininen vesi, jota olimme menossa katsomaan. Näytti ettei perille olisi kovinkaan kummoinen matka, mutta sen verran retkeilleinä tiesimme, ettei asia näin olisi.

Jostakin blogista olimme lukeneet, että matka Blåvatnetille olisi erittäin vaikea, juuri kivikon vuoksi. Naureskelimme kävellessämme ääneen sitä, kuinka jonkun mielestä tämä kivikkopelto olisi niin vaikea ja haastava. Olimmehan eräänkin kerran patikoineet Kilpisjärven rakkakivi maastossa ja tämä oli todellakin pientä, verrattuna siihen maastoon.

Mutta voi kuinka väärässä olimmekaan olleet ja naureskelleet ennenaikojaan. Ehkä noin puoli kilometriä ennen määränpäätä, se kivikko vasta alkoi oikein todenteolla.

Nyt meidän ja tuon sinisen veden välissä tuntui olevan lähes ylitsepääsemätön este. Tai ainakin este, jota täysin tervejärkinen ei lähtisi edes ylittämään.

Kivet olivat muuttuneet valtavan kokoisiksi ja niitä oli kaikenkokoisia limittäin ja lomittain. Joka askel oli valittava tarkasti ja vain luotettava siihen, että kivi pysyy paikallaan, eikä liikahda, jolloin vaarana olisi ollut luiskahtaa kiven väliin. Tässä kohtaa Annikalle muistui mieleen muutama kuukausi aiemmin katsomamme elokuva 127 TUNTIA.

Samalla kun taiteilimme kivillä, yritimme katsoa, mistä kohtaa pääsisi helpoimmin perille.

Selvitimme lopulta tämänkin haasteen ja eteemme avautui todella sininen järvi, jota ympäröi korkeat vuoret.

Näky oli jälleen kerran mykistävä.

On vaikea sanoa, näkymää kauniiksi. Mutta erikoinen se oli ja jotain sellaista, jota ei voi sanoin edes kuvailla. Ehkä lähimpänä ajatuksiamme oli se, että olemmeko enään edes maapallolla.

Ja näin ihmeellisessä paikassa oli tietysti otettava ne pakolliset poseerauskuvat sekä yhteisselfie.

 

Blåvatnet

Lenangsbreenin jäätikön juurella sijaitseva, mineraalipitoinen sulamisvesistä muodostunut sininen järvi.

Etsi goole mapsista: Sørlenangsbotn, Fv312 116-277,9064, 9064 Svensby, Norja
Matkaa parkkipaikalta 4km
Parkkipaikalla hoidettu, siisti wc

Opasteet ovat heikohkonlaiset (pienehköjä kiviä, 

joiden yläosa maalattu punaiseksi). Näkyvät varmasti kirkkaalla 

säällä, mutta Norjassa sää voi muuttua äkisti ja näkyvyys huonontua.

Jolloin tällaiset pienet merkit katoavat muiden kivien sekaan 

(ja niitä kiviä todella on).

 Ottamalla kuvan 

kartasta, joka löytyy parkkipaikalta, osaa perille kyllä.

Maasto pääosin helppokulkuista, mutta kivistä. 

Viimeiset sadat metrit todella vaativaa taiteilua 

kivikossa. (Tässä kohti hyvä katsoa 

mahdollisimman helppo kohta kulkemiseen. 

Siirtymällä joen läheisyyteen ja kulkemalla sen reunaa / 

rantaa pitkin.)

Me emme suosittele pienten lasten kanssa 

tehtäväksi retkikohteeksi Blåvatnetia.

Koirien tassut saattavat myös

joutua koville kivikossa.

Muutoin mukava pieni päiväseltään tehtävä patikointi kohde, 

suosittelemme:)

-Annikka ja Olavi-

 

LYNGSTUVA, NORJA

Jatkamme retkikertomuksiamme Norjan puolelta, Lyngenistä. Josta löytyykin uskomattoman paljon upeita patikointikohteita, joiden määränpäässä patikointi palkitaan toinen toistaan kauniimmilla ja erikoisimmilla nähtävyyksillä.

Tämän kertainen retkemme suuntautui Lyngstuvalle ja Blåvattenille (josta kerromme sitten
myöhemmin). Olimme siis edelleen Kilpisjärvellä, kuten kerroimme Steindalsbreenin jäätikkö retken yhteydessä.
Aamulla herättyämme teimme jo totuttuun tapaamme eväät reppuihimme ja lähdimme autolla kohti Lyngstuvaa (navissa osoite: Russelv, Tromssa 9068, Norja). Ajomatkaa Kilpisjärveltä Lyngstuvan kertyi 180km . Perillä Lyngstuvassa olimme hyvissä ajoin ja jätimme automme parkkipaikalle, heitimme reput selkäämme ja pujahdimme lammasaidan portista sisään.

Alkumatka meni mukavasti kivikkoista tietä askeltaessa. Noin kilometrin päässä oli nuotiopaikka, jossa pysähdyimme. Teimme tulet, mukanamme tuomillamme polttopuilla ja paistelimme makkaraa. Söimme eväitä ja valmistauduimme pieneen patikointiretkeemme.

Vatsat kylläisinä aloitimme varsinaisen patikointimme kohti tuota pientä majakkaa, josta olimme lukeneet niin ylistäviä kertomuksia, muiden blogeista.
Pian tuo kivinen tie loppui ja jatkoimme patikointia polulla, joka oli tamppautunut maahan. Saimme hetkeksi myös muutaman lampaan seuraksemme. 

 Opasteita polulla ei liiemmälti näkynyt, mutta helppo oli kulkea eteenpäin kun seurasi vain maahan tamppautunutta polkua. Alun tasainen polku muuttui pikkuhiljaa haasteellisemmaksi ja saimme taiteilla vuorenrinteen reunalla. Samalla kun maisemat ympärillä olivat niin upeat, että oli vähän väliä pakko vain pysähtyä ihailemaan ja ottamaan kuvia. Sillä sen verran haastava polku tässä kohtaa oli, että kävellessä oli pakko katsoa eteensä ja jalkoihinsa. Paljon ei ollut varaa siirtää katsettaan polulta, mikäli halusi pysyä tukevasti vuorenrinteen reunalla.

  Aikamme vuorenrinteen reunaa kuljettuamme, muuttui polku jo todella haasteelliseksi ja mietimme, onkohan tästä enään järkevää jatkaa matkaa. Emme myöskään hetkeen olleet nähneet minkäänlaisia merkintöjä polusta ja Annikka muisteli, että oli aiemmin nähnyt polun erkanevan oikealle (meidän jatkaessa suoraan).  Annikka oli myös ottanut kännykkäkamerallaan kuvan kuljettavasta reitistä ja muisteli siinä polun tosiaankin kääntyvän oikealle ja kulkevan pikemminkin vuoren keskeltä, kuin sen vasemmalta reunalta. Näiden tietojen valossa käännyimme takaisin päin.
Ja hetken aikaa takaisin kuljettuamme, tulimme kohtaan, jonka Annikka oli siis jo aiemmin huomannut, mutta jättänyt huomioimatta. Nyt huomasimme maassa myös kivistä tehdyn merkin.

Siinähän se oli nuoli, joka osoitti  nyt vasemmalle, mutta parkkipaikalta tullessa oikealle, kuten tietysti kartan mukaan kuuluikin. (Nyt tätä kuvaa katsellessamme, huomaamme myös kivistä tehdyn pienen esteentapaisen polulla, jonne olimme ensimmäisellä kerralla lähteneet. Ehkä tuo on tehty vihjeeksi, ettei sitä polkua tosiaankaan kannata kulkea. Näin jälkeenpäin asia on yllättävän helppo ymmärtää, sillä polku todella asetti haasteita etenemiselle.)

Käännyimme siis nuolen osoittamalle polulle ja jatkoimme patikointiamme. Maasto oli jälleen suht' helppokulkuista. Ja pian jo näimmekin Lyngstuvan pienen majakan ja vaatimattoman pienen punaisen mökin, majakan vierellä.  
Paikka oli tosiaankin kaunis, mutta ei se meidän silmissämme saanut aivan sellaisia kauneusarvoja, joita olimme paikasta lukeneet.
Mutta siis, kaunista siellä oli ja hiljaista. Ketään ei näkynyt missään ja ympärillä avautui jäämeri. Merellä näkyi kalastajaveneitä ja laiva, sekä kauempana edessäpäin upeita vuoria, jotka vain kohosivat korkeuksiin merestä.

Jälleen oli aika hieman evästellä ja mikäpä oli näissä upeissa maisemissa syödessä. Istuimme vain hiljaa ja söimme kumpikin eväitämme. Tuntui ettei paikan kauneutta ja hiljaisuutta voinut rikkoa puhumalla. Siispä nautimme maisemista ja yritimme painaa näkemäämme muistiimme. 
Syötyämme ja hetken aikaa vain maisemaa ihailtuamme, kävimme vielä katsastamassa pienen punaisen mökin. 
Mökissä voisi kuulemamme mukaan myös yöpyä ja kyllähän mökin sisältä näki, että moni siellä oli yöpynytkin. Annikka ei kuitenkaan voisi kuvitella olevansa mökissä yötä, sillä siisteystaso ei vastaa hänen käsitystään. Mutta varmasti tosi retkeilijälle, joka ei ole niin siisteysintoilija ja joka ymmärtää, että retkiolosuhteissa siisteydestäkin voi ja täytyy pystyä tinkimään, mökki on oikein oiva paikka yöpymiseen. 
Voimme vain kuvitella kuinka huikeaa olisi istua sisällä mökissä ja katsella ikkunasta ulos myrskyisemmälläkin säällä. Tai kömpiä illalla tuvan yläpuolella olevalle makuuparvelle nukkumaan katsottuaan auringonlaskua ja laskeutua aamulla alas parvelta, katsomaan auringonnousua. Varmasti näin paikan kauneus vain korostuisi.

Me jätimme kuitenkin tämän kokemuksen väliin ja lähdimme takaisin autolle päin. Tarkoituksenamme oli saman päivän aikana käydä patikoimassa vielä Blåvattenille, josta kerromme seuraavassa postauksessamme. 

Lyngstuvan majakka
Navissa osoite: Russelv, Tromssa 9068, Norja 
Matkaa parkkipaikalta majakalle noin 3km
Parkkipaikalla hoidettu, siisti wc
Majakalta löytyy pieni yöpymismökki, jonka ovi on auki
Opasteet ovat heikohkonlaiset, mutta ottamalla kuvan 
kartasta, joka löytyy parkkipaikalta, osaa perille kyllä.
Maasto pääosin helppokulkuista

Mukava pieni patikointi kohde, suosittelemme:)

-Annikka ja Olavi-