BLÅVATNET, NORJA

Tässä tulee sitten tämän syksyn 2018, viimeinen postaus Norjasta. Olemme jo aiemmin kertoneet retkistämme STEINDALSBREENIN JÄÄTIKÖLLE sekä LYNGSTUVAN MAJAKALLE.

Lyngstuvan majakka retken teimme samana päivänä kuin retken Blåvatnetille.

Blåvatnetin Annikka oli löytänyt googlettamalla retkikohteita Lyngenissä. Löytäen näin muutamia blogeja, joissa kerrottiin retkestä Blåvattenille. Jostain syystä nämä kertomukset, eivät saaneet Annikkaa vakuuttuneeksi paikan kauneudesta. Mutta kun Olavi oli käynyt Kilpisjärven kaupassa ja puhunut siellä myyjän kanssa tekemistämme retkistä ja suunnitelmistamme, oli myyjä ehdottomasti suositellut retkeä Blåvatnetille. Ja Olavihan tästä innostui niin, että halusi ehdottomasti viedä vaimonsa katsomaan sinistä järveä.

Niinpä me sitten Lyngstuvan majakalta autolle palattuamme, laitoimme naviin Blåvatnetin parkkipaikalle vievän osoitteen ja lähdimme ajelemaan kohti seuraavaa retkikohdettamme. Joka kyllä mukavasti sijaitsi paluumatkallamme Lyngstuvasta, Kilpisjärvelle.

Perille saavuttuamme, totesimme paikan olevan hyvin suosittu, sillä parkkipaikka oli lähes täynnä autoja.

Jälleen kerran aloitimme retkemme, istuutumalla parkkipaikan vierellä olevalle nuotiopaikalle ja söimme eväitämme. Kävimme myös wc:ssä, joka parkkipaikalla sijaitsi.

Tämän jälkeen aloitimme patikointimme kohti tuota sinistä ihmettä.

Alkumatka meni kauniissa koivikkometsässä. Josta muuten löytyi useita nuotiopaikkoja ja pöytiä evästelyyn.

Sekä muutama puron ylitys.

Hetken päästä kaikki vihreys ja kauniit pienet väkkäräkoivut, jäivät taaksemme ja edessä aukesi "kivikkopelto". Kivikkopellon takana nousi Lenangsbreenin jäätikkö korkeuksiinsa ja siinä, vuoren juurella olisi tuo sininen vesi, jota olimme menossa katsomaan. Näytti ettei perille olisi kovinkaan kummoinen matka, mutta sen verran retkeilleinä tiesimme, ettei asia näin olisi.

Jostakin blogista olimme lukeneet, että matka Blåvatnetille olisi erittäin vaikea, juuri kivikon vuoksi. Naureskelimme kävellessämme ääneen sitä, kuinka jonkun mielestä tämä kivikkopelto olisi niin vaikea ja haastava. Olimmehan eräänkin kerran patikoineet Kilpisjärven rakkakivi maastossa ja tämä oli todellakin pientä, verrattuna siihen maastoon.

Mutta voi kuinka väärässä olimmekaan olleet ja naureskelleet ennenaikojaan. Ehkä noin puoli kilometriä ennen määränpäätä, se kivikko vasta alkoi oikein todenteolla.

Nyt meidän ja tuon sinisen veden välissä tuntui olevan lähes ylitsepääsemätön este. Tai ainakin este, jota täysin tervejärkinen ei lähtisi edes ylittämään.

Kivet olivat muuttuneet valtavan kokoisiksi ja niitä oli kaikenkokoisia limittäin ja lomittain. Joka askel oli valittava tarkasti ja vain luotettava siihen, että kivi pysyy paikallaan, eikä liikahda, jolloin vaarana olisi ollut luiskahtaa kiven väliin. Tässä kohtaa Annikalle muistui mieleen muutama kuukausi aiemmin katsomamme elokuva 127 TUNTIA.

Samalla kun taiteilimme kivillä, yritimme katsoa, mistä kohtaa pääsisi helpoimmin perille.

Selvitimme lopulta tämänkin haasteen ja eteemme avautui todella sininen järvi, jota ympäröi korkeat vuoret.

Näky oli jälleen kerran mykistävä.

On vaikea sanoa, näkymää kauniiksi. Mutta erikoinen se oli ja jotain sellaista, jota ei voi sanoin edes kuvailla. Ehkä lähimpänä ajatuksiamme oli se, että olemmeko enään edes maapallolla.

Ja näin ihmeellisessä paikassa oli tietysti otettava ne pakolliset poseerauskuvat sekä yhteisselfie.

 

Blåvatnet

Lenangsbreenin jäätikön juurella sijaitseva, mineraalipitoinen sulamisvesistä muodostunut sininen järvi.

Etsi goole mapsista: Sørlenangsbotn, Fv312 116-277,9064, 9064 Svensby, Norja
Matkaa parkkipaikalta 4km
Parkkipaikalla hoidettu, siisti wc

Opasteet ovat heikohkonlaiset (pienehköjä kiviä, 

joiden yläosa maalattu punaiseksi). Näkyvät varmasti kirkkaalla 

säällä, mutta Norjassa sää voi muuttua äkisti ja näkyvyys huonontua.

Jolloin tällaiset pienet merkit katoavat muiden kivien sekaan 

(ja niitä kiviä todella on).

 Ottamalla kuvan 

kartasta, joka löytyy parkkipaikalta, osaa perille kyllä.

Maasto pääosin helppokulkuista, mutta kivistä. 

Viimeiset sadat metrit todella vaativaa taiteilua 

kivikossa. (Tässä kohti hyvä katsoa 

mahdollisimman helppo kohta kulkemiseen. 

Siirtymällä joen läheisyyteen ja kulkemalla sen reunaa / 

rantaa pitkin.)

Me emme suosittele pienten lasten kanssa 

tehtäväksi retkikohteeksi Blåvatnetia.

Koirien tassut saattavat myös

joutua koville kivikossa.

Muutoin mukava pieni päiväseltään tehtävä patikointi kohde, 

suosittelemme:)

-Annikka ja Olavi-