LYNGSTUVA, NORJA

Jatkamme retkikertomuksiamme Norjan puolelta, Lyngenistä. Josta löytyykin uskomattoman paljon upeita patikointikohteita, joiden määränpäässä patikointi palkitaan toinen toistaan kauniimmilla ja erikoisimmilla nähtävyyksillä.

Tämän kertainen retkemme suuntautui Lyngstuvalle ja Blåvattenille (josta kerromme sitten
myöhemmin). Olimme siis edelleen Kilpisjärvellä, kuten kerroimme Steindalsbreenin jäätikkö retken yhteydessä.
Aamulla herättyämme teimme jo totuttuun tapaamme eväät reppuihimme ja lähdimme autolla kohti Lyngstuvaa (navissa osoite: Russelv, Tromssa 9068, Norja). Ajomatkaa Kilpisjärveltä Lyngstuvan kertyi 180km . Perillä Lyngstuvassa olimme hyvissä ajoin ja jätimme automme parkkipaikalle, heitimme reput selkäämme ja pujahdimme lammasaidan portista sisään.

Alkumatka meni mukavasti kivikkoista tietä askeltaessa. Noin kilometrin päässä oli nuotiopaikka, jossa pysähdyimme. Teimme tulet, mukanamme tuomillamme polttopuilla ja paistelimme makkaraa. Söimme eväitä ja valmistauduimme pieneen patikointiretkeemme.

Vatsat kylläisinä aloitimme varsinaisen patikointimme kohti tuota pientä majakkaa, josta olimme lukeneet niin ylistäviä kertomuksia, muiden blogeista.
Pian tuo kivinen tie loppui ja jatkoimme patikointia polulla, joka oli tamppautunut maahan. Saimme hetkeksi myös muutaman lampaan seuraksemme. 

 Opasteita polulla ei liiemmälti näkynyt, mutta helppo oli kulkea eteenpäin kun seurasi vain maahan tamppautunutta polkua. Alun tasainen polku muuttui pikkuhiljaa haasteellisemmaksi ja saimme taiteilla vuorenrinteen reunalla. Samalla kun maisemat ympärillä olivat niin upeat, että oli vähän väliä pakko vain pysähtyä ihailemaan ja ottamaan kuvia. Sillä sen verran haastava polku tässä kohtaa oli, että kävellessä oli pakko katsoa eteensä ja jalkoihinsa. Paljon ei ollut varaa siirtää katsettaan polulta, mikäli halusi pysyä tukevasti vuorenrinteen reunalla.

  Aikamme vuorenrinteen reunaa kuljettuamme, muuttui polku jo todella haasteelliseksi ja mietimme, onkohan tästä enään järkevää jatkaa matkaa. Emme myöskään hetkeen olleet nähneet minkäänlaisia merkintöjä polusta ja Annikka muisteli, että oli aiemmin nähnyt polun erkanevan oikealle (meidän jatkaessa suoraan).  Annikka oli myös ottanut kännykkäkamerallaan kuvan kuljettavasta reitistä ja muisteli siinä polun tosiaankin kääntyvän oikealle ja kulkevan pikemminkin vuoren keskeltä, kuin sen vasemmalta reunalta. Näiden tietojen valossa käännyimme takaisin päin.
Ja hetken aikaa takaisin kuljettuamme, tulimme kohtaan, jonka Annikka oli siis jo aiemmin huomannut, mutta jättänyt huomioimatta. Nyt huomasimme maassa myös kivistä tehdyn merkin.

Siinähän se oli nuoli, joka osoitti  nyt vasemmalle, mutta parkkipaikalta tullessa oikealle, kuten tietysti kartan mukaan kuuluikin. (Nyt tätä kuvaa katsellessamme, huomaamme myös kivistä tehdyn pienen esteentapaisen polulla, jonne olimme ensimmäisellä kerralla lähteneet. Ehkä tuo on tehty vihjeeksi, ettei sitä polkua tosiaankaan kannata kulkea. Näin jälkeenpäin asia on yllättävän helppo ymmärtää, sillä polku todella asetti haasteita etenemiselle.)

Käännyimme siis nuolen osoittamalle polulle ja jatkoimme patikointiamme. Maasto oli jälleen suht' helppokulkuista. Ja pian jo näimmekin Lyngstuvan pienen majakan ja vaatimattoman pienen punaisen mökin, majakan vierellä.  
Paikka oli tosiaankin kaunis, mutta ei se meidän silmissämme saanut aivan sellaisia kauneusarvoja, joita olimme paikasta lukeneet.
Mutta siis, kaunista siellä oli ja hiljaista. Ketään ei näkynyt missään ja ympärillä avautui jäämeri. Merellä näkyi kalastajaveneitä ja laiva, sekä kauempana edessäpäin upeita vuoria, jotka vain kohosivat korkeuksiin merestä.

Jälleen oli aika hieman evästellä ja mikäpä oli näissä upeissa maisemissa syödessä. Istuimme vain hiljaa ja söimme kumpikin eväitämme. Tuntui ettei paikan kauneutta ja hiljaisuutta voinut rikkoa puhumalla. Siispä nautimme maisemista ja yritimme painaa näkemäämme muistiimme. 
Syötyämme ja hetken aikaa vain maisemaa ihailtuamme, kävimme vielä katsastamassa pienen punaisen mökin. 
Mökissä voisi kuulemamme mukaan myös yöpyä ja kyllähän mökin sisältä näki, että moni siellä oli yöpynytkin. Annikka ei kuitenkaan voisi kuvitella olevansa mökissä yötä, sillä siisteystaso ei vastaa hänen käsitystään. Mutta varmasti tosi retkeilijälle, joka ei ole niin siisteysintoilija ja joka ymmärtää, että retkiolosuhteissa siisteydestäkin voi ja täytyy pystyä tinkimään, mökki on oikein oiva paikka yöpymiseen. 
Voimme vain kuvitella kuinka huikeaa olisi istua sisällä mökissä ja katsella ikkunasta ulos myrskyisemmälläkin säällä. Tai kömpiä illalla tuvan yläpuolella olevalle makuuparvelle nukkumaan katsottuaan auringonlaskua ja laskeutua aamulla alas parvelta, katsomaan auringonnousua. Varmasti näin paikan kauneus vain korostuisi.

Me jätimme kuitenkin tämän kokemuksen väliin ja lähdimme takaisin autolle päin. Tarkoituksenamme oli saman päivän aikana käydä patikoimassa vielä Blåvattenille, josta kerromme seuraavassa postauksessamme. 

Lyngstuvan majakka
Navissa osoite: Russelv, Tromssa 9068, Norja 
Matkaa parkkipaikalta majakalle noin 3km
Parkkipaikalla hoidettu, siisti wc
Majakalta löytyy pieni yöpymismökki, jonka ovi on auki
Opasteet ovat heikohkonlaiset, mutta ottamalla kuvan 
kartasta, joka löytyy parkkipaikalta, osaa perille kyllä.
Maasto pääosin helppokulkuista

Mukava pieni patikointi kohde, suosittelemme:)

-Annikka ja Olavi-