ISOJÄRVEN KANSALLISPUISTO

Kuhmoisten kunnasta löytyy upea, Isojärven kansallispuisto, 

jossa olemme käyneet kahdesti retkeilemässä. 

Viimeksi torstaina 28.5.2020.

Tuolloin meillä oli sovittu tapaaminen 

Kuhmoisten kunnassa , 

niinpä ajattelimme käyttää tilaisuuden hyväksi

ja poiketa samalla tuolla Isojärven kansallispuistossa patikoimassa.

Olavi oli valmistellut eväät patikointiamme varten jo edellisenä päivänä 

ja torstai aamun koittaessa, 

pakkasimme nuo eväät reppuihimme ja lähdimme matkaan.

Kun olimme selvinneet tapaamisesta Kuhmoisissa, laitoimme naviin osoitteen 

Heretyn kämppäkahvilalle, jossa on  iso hyvä parkkipaikka sekä yksi 

kansallispuiston retkeilyreittien lähtöpaikoista.

Parkkipaikalle saavuttuamme, totesimme monen muunkin päättäneen lähteä nauttimaan kauniista kesäisestä säästä Isojärven kansallispuiston upeassa maastossa. 

Annikan pikaisen laskutoimituksen seurauksena, 

meille selvisi, 

että autokuntia oli paikalla 34. 

Vielä löytyi kuitenkin parkkitilaa, mahdollisille muille retkeilijöille.

Autosta noustuamme, nappasimme reput selkäämme.

Tällä kertaa jätimme kämppäkahvilassa käynnin väliin

ja suuntasimme suoraan reitille, jonka olimme valinneet

patikoitavaksemme.

Koska oli jo puoli päivä ja kotiinkin olisi jonkin verran matkaa, 

olimme päättäneet kulkea saman reitin 

kuin ensimmäisellä kerralla Isojärvellä käydessämme.

 Tuo reitti kantaa nimeä Hevosenlenkki ja on pituudeltaan kuusi kilometriä.

Reitti on mielestämme kaunis ja siellä patikoidessaan voi tuntea olevansa erämaassa.
Sekä itse luonto, että maasto ovat hyvin vaihtelevia.
Reitiltä löytyy erämaajärviä, joita ei voi olla ihailematta,
kivikkoista polkua ja niin, ylä-, kuin alamäkiäkin kuljettavaksi.
Kulkiessaan voi aistia savottamiesten tunnelmaa menneinä aikoina.
Kuinka he ovat vanhoja työkaluja ja työmenetelmiä käyttäen,
 kaataneet puita alueelta ja ruokatauolla istahtaneet kivelle
tai sammaleelle syömään eväitään.
Tuo kaikki näyttäytyy mielessä kovin kauniina ja vaikka työ on ollut raskasta,
tulee tunne, että eväitä syödessään,
savottamiehet ovat eväidensä lisäksi,
nauttineet kauniista maisemasta ja rauhasta ympärillään.
Vielä nyt voi reitillä nähdä majavien aikoinaan rakentamia
patoja ja muita rakennelmia ja miettiä,
elivätkö jo ammoisina aikoina,
savottamiehet ja majavat samaan aikaan Isojärven alueella,
tehden puutöitä, kukin omalla tavallaan ja toinen toistaan kunnioittaen.

Näitä mietiskellessä ja luontoa ympärillämme ihaillessamme
sekä eväitämme matkan varrella nauttiessamme,
olemme kulkeneet reitin läpi,
 huomataksemme upean retkemme olevan ohi tältä erää ja
saapuvamme Heretyn kämppäkahvilalle.
Reitin varrella näimme kuusi muuta ihmistä,
joten vaikka parkkipaikalla olikin paljon autoja,
saimme kulkea luonnossa lähes omassa rauhassamme.

Heitämme reput auton kyytiin ja lähdemme tyytyväisinä ajelemaan kohti kotia.

YHTEENVETO

Iosjärven kansallispuisto ei ehkä ole saavutettavuudeltaan niitä parhaita kohteita, mutta toisaalta juuri se tekee siitä houkuttelevan.
Kansallispuistossa patikoidessaan voi todella tuntea olevansa erämaassa. Siellä ei korviin kantaudu autojen ääniä, eikä se ole kansoitettu suurilla retkeilijä määrillä.
Siellä saa kulkea suht'lailla rauhassa ja nauttia kauniista, luonnontilaisesta maisemasta.
Eri mittaisia reittejä löytyy useampia.
Nyt kiertämämme Hevosenlenkin pituudeksi on ilmoitettu kuusi kilometriä.
Hevosenlenkin maasto on kuitenkin sen verran vaihtelevaa, kivikkoineen ja korkeuseroineen, ettei huonojalkaisen kannata valita tätä patikointi kohteekseen.
Mikäli lapset ovat tottuneita retkeilijöitä, voisimme harkita heidän kanssaan tämän reitin kiertämistä, mutta vain, mikäli heidän voi olettaa kulkevansa omin jaloin reitin ympäri.
Nuotiopaikkoja ja huusseja reitin varrelta löytyy sopivasti.
Tosin Kannuslahden keittokatoksella saattaa olla ruuhkaa,
helpon saavutettavuutensa johdosta.

Osoite Heretyn kämpän parkkipaikalle on
Kylämäntie 1335, 17950 Kuhmoinen.

-Annikka ja Olavi-

LYNGSTUVA, NORJA

Jatkamme retkikertomuksiamme Norjan puolelta, Lyngenistä. Josta löytyykin uskomattoman paljon upeita patikointikohteita, joiden määränpäässä patikointi palkitaan toinen toistaan kauniimmilla ja erikoisimmilla nähtävyyksillä.

Tämän kertainen retkemme suuntautui Lyngstuvalle ja Blåvattenille (josta kerromme sitten
myöhemmin). Olimme siis edelleen Kilpisjärvellä, kuten kerroimme Steindalsbreenin jäätikkö retken yhteydessä.
Aamulla herättyämme teimme jo totuttuun tapaamme eväät reppuihimme ja lähdimme autolla kohti Lyngstuvaa (navissa osoite: Russelv, Tromssa 9068, Norja). Ajomatkaa Kilpisjärveltä Lyngstuvan kertyi 180km . Perillä Lyngstuvassa olimme hyvissä ajoin ja jätimme automme parkkipaikalle, heitimme reput selkäämme ja pujahdimme lammasaidan portista sisään.

Alkumatka meni mukavasti kivikkoista tietä askeltaessa. Noin kilometrin päässä oli nuotiopaikka, jossa pysähdyimme. Teimme tulet, mukanamme tuomillamme polttopuilla ja paistelimme makkaraa. Söimme eväitä ja valmistauduimme pieneen patikointiretkeemme.

Vatsat kylläisinä aloitimme varsinaisen patikointimme kohti tuota pientä majakkaa, josta olimme lukeneet niin ylistäviä kertomuksia, muiden blogeista.
Pian tuo kivinen tie loppui ja jatkoimme patikointia polulla, joka oli tamppautunut maahan. Saimme hetkeksi myös muutaman lampaan seuraksemme. 

 Opasteita polulla ei liiemmälti näkynyt, mutta helppo oli kulkea eteenpäin kun seurasi vain maahan tamppautunutta polkua. Alun tasainen polku muuttui pikkuhiljaa haasteellisemmaksi ja saimme taiteilla vuorenrinteen reunalla. Samalla kun maisemat ympärillä olivat niin upeat, että oli vähän väliä pakko vain pysähtyä ihailemaan ja ottamaan kuvia. Sillä sen verran haastava polku tässä kohtaa oli, että kävellessä oli pakko katsoa eteensä ja jalkoihinsa. Paljon ei ollut varaa siirtää katsettaan polulta, mikäli halusi pysyä tukevasti vuorenrinteen reunalla.

  Aikamme vuorenrinteen reunaa kuljettuamme, muuttui polku jo todella haasteelliseksi ja mietimme, onkohan tästä enään järkevää jatkaa matkaa. Emme myöskään hetkeen olleet nähneet minkäänlaisia merkintöjä polusta ja Annikka muisteli, että oli aiemmin nähnyt polun erkanevan oikealle (meidän jatkaessa suoraan).  Annikka oli myös ottanut kännykkäkamerallaan kuvan kuljettavasta reitistä ja muisteli siinä polun tosiaankin kääntyvän oikealle ja kulkevan pikemminkin vuoren keskeltä, kuin sen vasemmalta reunalta. Näiden tietojen valossa käännyimme takaisin päin.
Ja hetken aikaa takaisin kuljettuamme, tulimme kohtaan, jonka Annikka oli siis jo aiemmin huomannut, mutta jättänyt huomioimatta. Nyt huomasimme maassa myös kivistä tehdyn merkin.

Siinähän se oli nuoli, joka osoitti  nyt vasemmalle, mutta parkkipaikalta tullessa oikealle, kuten tietysti kartan mukaan kuuluikin. (Nyt tätä kuvaa katsellessamme, huomaamme myös kivistä tehdyn pienen esteentapaisen polulla, jonne olimme ensimmäisellä kerralla lähteneet. Ehkä tuo on tehty vihjeeksi, ettei sitä polkua tosiaankaan kannata kulkea. Näin jälkeenpäin asia on yllättävän helppo ymmärtää, sillä polku todella asetti haasteita etenemiselle.)

Käännyimme siis nuolen osoittamalle polulle ja jatkoimme patikointiamme. Maasto oli jälleen suht' helppokulkuista. Ja pian jo näimmekin Lyngstuvan pienen majakan ja vaatimattoman pienen punaisen mökin, majakan vierellä.  
Paikka oli tosiaankin kaunis, mutta ei se meidän silmissämme saanut aivan sellaisia kauneusarvoja, joita olimme paikasta lukeneet.
Mutta siis, kaunista siellä oli ja hiljaista. Ketään ei näkynyt missään ja ympärillä avautui jäämeri. Merellä näkyi kalastajaveneitä ja laiva, sekä kauempana edessäpäin upeita vuoria, jotka vain kohosivat korkeuksiin merestä.

Jälleen oli aika hieman evästellä ja mikäpä oli näissä upeissa maisemissa syödessä. Istuimme vain hiljaa ja söimme kumpikin eväitämme. Tuntui ettei paikan kauneutta ja hiljaisuutta voinut rikkoa puhumalla. Siispä nautimme maisemista ja yritimme painaa näkemäämme muistiimme. 
Syötyämme ja hetken aikaa vain maisemaa ihailtuamme, kävimme vielä katsastamassa pienen punaisen mökin. 
Mökissä voisi kuulemamme mukaan myös yöpyä ja kyllähän mökin sisältä näki, että moni siellä oli yöpynytkin. Annikka ei kuitenkaan voisi kuvitella olevansa mökissä yötä, sillä siisteystaso ei vastaa hänen käsitystään. Mutta varmasti tosi retkeilijälle, joka ei ole niin siisteysintoilija ja joka ymmärtää, että retkiolosuhteissa siisteydestäkin voi ja täytyy pystyä tinkimään, mökki on oikein oiva paikka yöpymiseen. 
Voimme vain kuvitella kuinka huikeaa olisi istua sisällä mökissä ja katsella ikkunasta ulos myrskyisemmälläkin säällä. Tai kömpiä illalla tuvan yläpuolella olevalle makuuparvelle nukkumaan katsottuaan auringonlaskua ja laskeutua aamulla alas parvelta, katsomaan auringonnousua. Varmasti näin paikan kauneus vain korostuisi.

Me jätimme kuitenkin tämän kokemuksen väliin ja lähdimme takaisin autolle päin. Tarkoituksenamme oli saman päivän aikana käydä patikoimassa vielä Blåvattenille, josta kerromme seuraavassa postauksessamme. 

Lyngstuvan majakka
Navissa osoite: Russelv, Tromssa 9068, Norja 
Matkaa parkkipaikalta majakalle noin 3km
Parkkipaikalla hoidettu, siisti wc
Majakalta löytyy pieni yöpymismökki, jonka ovi on auki
Opasteet ovat heikohkonlaiset, mutta ottamalla kuvan 
kartasta, joka löytyy parkkipaikalta, osaa perille kyllä.
Maasto pääosin helppokulkuista

Mukava pieni patikointi kohde, suosittelemme:)

-Annikka ja Olavi-