PACKRAFTILLA MELOMASSA

 

Kaunis maanantainen syyspäivä ja molemmilla vapaapäivä,

aurinko paistaa ja lämpömittarikin näyttää 18 astetta lämmintä,

joten mitäpä siinä muuta voi, 

kuin tehdä jälleen eväät reppuun ja 

lähteä luontoon.

Jo pitkään on haaveenamme ollut melontaretki Heisanharjun 

vesille. 

Nyt oli vihdoinkin aikaa tuolle retkelle.

Niinpä suuntasimme, meille jo niin tutuksi käyneelle Heisanharjulle.

Auto parkkiin, kamat kantoon ja patikointi kohti leiripaikkaa,

josta tarkoituksemme oli siirtyä vesille.

Packraftin täyttö rannassa ja laiturilta näppärästi siirtyminen 

packraftiin.

Harjun rantoja pitkin meloen, kiersimme koko Kelesjärjen.

Pari kertaa reissun aikana

nousimme maihin ja nautimme eväistämme,

istuimme kuivalla kangasmättäällä

 ja  vain ihailimme kaunista luontomaisemaa ympärillämme, 

jonka kauneutta lisäsivät syksyiset upeat värit niin puissa kuin maassakin.

Olipa hetken rentouttavaa vain maata selällään ja katsella 

kaikkea tuota kaunetta muurahaisperspektiivistä.

Kierrettyämme Kelesjärvi meloen,

palasimme leiripaikalle ja nousimme 

ketterästi takaisin laiturille,

tyhjensimme packraftin ja suuntasimme 

takaisin autollemme.

Kotimatkalla saatoimme vain

jälleen todeta,

että packraftin hankinta

on ollut loisto sijoitus.

 

Alla video retkipäivästä

Kelesjärvellä.

 

-Annikka ja Olavi-

 

PACKRAFTILLA Melottaessa kuvattua

Kuluva kesä on ollut mitä mainoin uudelle harrastuksellemme

ja niinpä

Annikan keväällä lahjaksi saamallaan packraftilla on tullut käytyä

 useammankin kerran melomassa.

Suurimmaksi osaksi melontaretkemme ovat suuntautuneet eräälle,

 kotiamme lähellä sijaitsevalle erämaalammelle, 

jossa olemme saaneet nauttia uudesta harrastuksestamme,

täysin luonnon keskellä, 

ilman muiden ihmisten läsnäoloa.

 

Toki olemme käyneet kokeilemassa melontaa myös joessa.

Siitä löydät jutun TÄÄLTÄ.

 

Sekä muutamalla pienemmällä järvellä.

 

Melottaessa pääsee katsomaan maisemia hieman eri kulmasta ja paikkoihin, joita ei välttämättä patikoimalla olisi mahdollista saavuttaa.

Tässä muutamia kuvia näiltä reissuiltamme:)

 

 

 - Annikka ja Olavi -

ARRAJOKI NASTOLA

Heinäkuun viimeisellä viikolla saimme

viimeinkin aikaiseksi, nostaa packraftimme auton takakonttiin ja suunnata kohti Nastolassa sijaitsevaa Arrajokea.

Annikka on viettänyt nuoruudessaan kesiä, tämän joen läheisyydessä, partioleirien merkeissä ja useampaan kertaan näillä leireillä myös ylittänyt Arrajoen köysien varassa. Kokemus, jota vieläkin muistelee lämmöllä.

Olavi taas kalasteli useampana kesänä Arrajokeen yhdistyvällä Arrajärvellä ja myös hänelle, Arrajoki on tullut tutuksi noilla kalastusreissuillaan.

Niinpä tuo joki on pyörinyt mielessä, varsinkin tänä kesänä, kun olemme hankkineet tuon packraftin.

Nyt siis teimme tuttavuutta tuohon jokeen, illan viimeisinä valoisina tunteina. Ajoimme automme parkkiin joen länsipäähän ja täytimme packraftin, sekä teimme muut valmistelevat toimenpiteet ja lähdimme matkaan.

Joella ei näkynyt muita ihmisiä, koko matkamme aikana ja saimme meloa kaikessa rauhassa, nauttien niin upeasta luonnosta ympärillämme, kuin myös toistemme seurasta.

Meloimme arviolta kilometrin matkan jokea alaspäin, kunnes tulimme kohtaan, jossa oli virtausta hieman enemmän ja kiviä, lähes koko joen leveydeltä. Koska joki oli hyvin ruskeaa ja aurinkokin alkoi jo laskea, kivien havaitseminen vedestä oli jokseenkin hankalaa.

Annikkaa tämä alkoi jo hieman hirvittää, " mitä jos jokin kivistä raapaisee kanootin pohjaan kunnon reijän/halkeaman". 

Näiden ajatusten siivittämänä, Annikka oli oikein valmis kääntymään takaisin. Sillä ajatus tuohon ruskeaan veteen pulahtamisesta, ei houkutellut. Vaikkakin rannat, molemmin puolin, olivat aivan vieressä.

Siispä käännyimme takaisin ja nautimme kauniista auringonlaskusta, meloessamme kohti Arrajoen länsipäätä ja autoamme.

(Annikan napsiessa valokuvia tuon tuosta🤭. KIITOS Olaville kärsivällisyydestä,sillä välillä meidän täytyi palata hieman takaisin päin, jotta Annikka sai kuvattua näkymän, joka ehti mennä ohi, lipuessamme PACKRAFTILLA

 rauhaisaan tahtiin eteenpäin.)

Retki oli oikein onnistunut ja suunnittelemmekin jo mellovamme joen päästä päähän, eväät mukanamme, kaikessa rauhassa, ajan kanssa. 

Nyt tekemämme retki oli vain pintaraapaisu tuosta joesta, mutta meille retkestä jäi positiivinen fiilis ja voimme suositella kohdetta muillekin.

-Annikka ja Olavi-

ISOJÄRVEN KANSALLISPUISTO

Kuhmoisten kunnasta löytyy upea, Isojärven kansallispuisto, 

jossa olemme käyneet kahdesti retkeilemässä. 

Viimeksi torstaina 28.5.2020.

Tuolloin meillä oli sovittu tapaaminen 

Kuhmoisten kunnassa , 

niinpä ajattelimme käyttää tilaisuuden hyväksi

ja poiketa samalla tuolla Isojärven kansallispuistossa patikoimassa.

Olavi oli valmistellut eväät patikointiamme varten jo edellisenä päivänä 

ja torstai aamun koittaessa, 

pakkasimme nuo eväät reppuihimme ja lähdimme matkaan.

Kun olimme selvinneet tapaamisesta Kuhmoisissa, laitoimme naviin osoitteen 

Heretyn kämppäkahvilalle, jossa on  iso hyvä parkkipaikka sekä yksi 

kansallispuiston retkeilyreittien lähtöpaikoista.

Parkkipaikalle saavuttuamme, totesimme monen muunkin päättäneen lähteä nauttimaan kauniista kesäisestä säästä Isojärven kansallispuiston upeassa maastossa. 

Annikan pikaisen laskutoimituksen seurauksena, 

meille selvisi, 

että autokuntia oli paikalla 34. 

Vielä löytyi kuitenkin parkkitilaa, mahdollisille muille retkeilijöille.

Autosta noustuamme, nappasimme reput selkäämme.

Tällä kertaa jätimme kämppäkahvilassa käynnin väliin

ja suuntasimme suoraan reitille, jonka olimme valinneet

patikoitavaksemme.

Koska oli jo puoli päivä ja kotiinkin olisi jonkin verran matkaa, 

olimme päättäneet kulkea saman reitin 

kuin ensimmäisellä kerralla Isojärvellä käydessämme.

 Tuo reitti kantaa nimeä Hevosenlenkki ja on pituudeltaan kuusi kilometriä.

Reitti on mielestämme kaunis ja siellä patikoidessaan voi tuntea olevansa erämaassa.
Sekä itse luonto, että maasto ovat hyvin vaihtelevia.
Reitiltä löytyy erämaajärviä, joita ei voi olla ihailematta,
kivikkoista polkua ja niin, ylä-, kuin alamäkiäkin kuljettavaksi.
Kulkiessaan voi aistia savottamiesten tunnelmaa menneinä aikoina.
Kuinka he ovat vanhoja työkaluja ja työmenetelmiä käyttäen,
 kaataneet puita alueelta ja ruokatauolla istahtaneet kivelle
tai sammaleelle syömään eväitään.
Tuo kaikki näyttäytyy mielessä kovin kauniina ja vaikka työ on ollut raskasta,
tulee tunne, että eväitä syödessään,
savottamiehet ovat eväidensä lisäksi,
nauttineet kauniista maisemasta ja rauhasta ympärillään.
Vielä nyt voi reitillä nähdä majavien aikoinaan rakentamia
patoja ja muita rakennelmia ja miettiä,
elivätkö jo ammoisina aikoina,
savottamiehet ja majavat samaan aikaan Isojärven alueella,
tehden puutöitä, kukin omalla tavallaan ja toinen toistaan kunnioittaen.

Näitä mietiskellessä ja luontoa ympärillämme ihaillessamme
sekä eväitämme matkan varrella nauttiessamme,
olemme kulkeneet reitin läpi,
 huomataksemme upean retkemme olevan ohi tältä erää ja
saapuvamme Heretyn kämppäkahvilalle.
Reitin varrella näimme kuusi muuta ihmistä,
joten vaikka parkkipaikalla olikin paljon autoja,
saimme kulkea luonnossa lähes omassa rauhassamme.

Heitämme reput auton kyytiin ja lähdemme tyytyväisinä ajelemaan kohti kotia.

YHTEENVETO

Iosjärven kansallispuisto ei ehkä ole saavutettavuudeltaan niitä parhaita kohteita, mutta toisaalta juuri se tekee siitä houkuttelevan.
Kansallispuistossa patikoidessaan voi todella tuntea olevansa erämaassa. Siellä ei korviin kantaudu autojen ääniä, eikä se ole kansoitettu suurilla retkeilijä määrillä.
Siellä saa kulkea suht'lailla rauhassa ja nauttia kauniista, luonnontilaisesta maisemasta.
Eri mittaisia reittejä löytyy useampia.
Nyt kiertämämme Hevosenlenkin pituudeksi on ilmoitettu kuusi kilometriä.
Hevosenlenkin maasto on kuitenkin sen verran vaihtelevaa, kivikkoineen ja korkeuseroineen, ettei huonojalkaisen kannata valita tätä patikointi kohteekseen.
Mikäli lapset ovat tottuneita retkeilijöitä, voisimme harkita heidän kanssaan tämän reitin kiertämistä, mutta vain, mikäli heidän voi olettaa kulkevansa omin jaloin reitin ympäri.
Nuotiopaikkoja ja huusseja reitin varrelta löytyy sopivasti.
Tosin Kannuslahden keittokatoksella saattaa olla ruuhkaa,
helpon saavutettavuutensa johdosta.

Osoite Heretyn kämpän parkkipaikalle on
Kylämäntie 1335, 17950 Kuhmoinen.

-Annikka ja Olavi-

PACKRAFT JA RETKEILYN UUSI ULOTTUVUUS

                                                

Annikka on haaveillut lähes koko aikuisikänsä kanootista 

ja siitä kuinka sillä olisi mukava meloa 

rauhalliseen tahtiinsa 

joissa ja järvillä. 

Katsella ympärillään avautuvaa kaunista maisemaa 

ja kuunnella veden liplatusta ympärillään. 

Päästen paikkoihin, 

joihin ei edes veneellä pääse,

Jotenkin sen hankinta vain on aina, 

syystä tai toisesta jäänyt. 

Viimeisen vuoden hän on kuitenkin puhunut siitä, 

että kun hänelle tulee puoli vuosisataa ikää täyteen, 

hän haluaa lahjaksi kanootin. 

Onhan niin, 

että jos sillä kanootilla haluaa meloa, 

alkaa olla viimeiset ajat sille harrasteelle käsillä. 

Pian voi olla aika, 

ettei enään kykene siirtymään huteraan kanoottiin 

ja sieltä pois.

Toki muutoinkin on vihdoin lopetettava elämästä sit' kun, 

vaan tehtävä itselle rakkaita asioita NYT ja tässä.

 Siitä pääsemmekin itse asiaan.

Reppulautta, eli packraft

Viimeisen vuoden ajan olemme pohtineet sitä, millaisen kanootin hankimme.

Pitkään ajatuksena oli hankkia kanootti, joka olisi kevyt, 

vakaa ja iskuja ja kulutusta kestävää materiaalia.

Missään nimessä kanootti ei tulisi olemaan ilmatäytteinen.

Kunnes sitten, tänä keväänä 2020,
Annikka sattumalta törmäsi täällä netin ihmeellisessä maailmassa packraftiin 

ja mitä enemmän siihen tutustuimme, sitä varmempia olimme, 

että packraft olisi juuri sellainen kanootti, jollaista olemme etsineet.

Kun vielä luimme tämän,

Retkikaverina packraft-reppulautta/

oli valintamme selvä.

Meidän yksi suurimmista intohimoistamme ja energian lähteistämme on luonto
ja teemmekin päiväretkiä,
aina kun siihen vain liikenee aikaa ja sää suosii.

Siksi meille oli tärkeää, että kanootti olisi sellainen,
jota voisi kantaa mukanaan näillä pienillä päiväretkillämme.

Jolla pääsisi tutustumaan erämaa järviin ja jokiin, 

myös sieltä vesiltä käsin.

Packraft eli reppulautta sopi siis tarkoitukseemme täydellisesti.

Reppulauttoja löytyy sekä yhden, 

että kahden hengen malleja.

Me halusimme kahden hengen mallin, 

sillä mikäs sen mukavmapaa kuin lipua yhdessä, 

samassa kanootissa pitkin veden pintaa.

MRS Barracuda R2 osoittautui pitkän harkinnan 

ja selvitystyön jälkeen meidän kanootiksemme.

MRS Barracuda R2:sta löytyy paikat kahdelle melojalle.

Pituutta sillä on 360 cm (sisäpituus 217 cm) ja painoakin vain 5,5 kg.

Ulkoleveyttä 99 cm, (sisäleveyttä 37,5) cm ja kantavuus 235 kg (suositus) / 329 kg (maksimi).

Vaikka Annikka ei vielä hetkeen vietä synttäreitään,
sai hän kanootin jo nyt,
jotta ehtisimme tutustua backraftiin
ja tehdä kesän aikana näitä pitkään haaveena olleita melontaretkiä.
Siis nyt ja tässä,
ei sit' kun:)

Olavi teki tilauksen toukokuun alku puolella ja paketti saapui kotiin toimitettuna heti seuraavana arkipäivänä. Mikä mahtavan hyvä palvelu ja toimitusnopeus:)
Emme kuitenkaan ehtineet muilta kiireiltämme aukaista pakettia ennen kuin muutaman päivän kuluttua. Huomataksemme, että lähetyksestä oli jäänyt pumppu pois.
Asiasta ilmoittaessamme, asiaa pahoiteltiin kovin ja
pumppu laitettiin matkaan välittömästi.
Pumppu saapui yhtä ripeästi kotiimme kuin itse
packraftikin.

Vihdoinkin pääsimme tutustumaan packraftiin.

Levitimme sen autotallimme lattialle ja annoimme pumpun tehdä
tehtävänsä.
Packraft alkoi täyttyä ja pian se olikin jo täynnä ilmaa.
Viimeiset täytöt täytyi vielä tehdä ihan omia keuhkojaan käyttäen
ja varmistaa näin, että packraft oli "melonta valmiudessaan".
Koeistunnat packgraftissa olivat lupaavat ja antoivat varmistuksen sille,
että olimme tehneet oikean valinnan.
Packraftin tyhjennys pumpun avulla sujui vaivattomasti ja nopeasti.
Kasaan laittokaan ei tuottanut vaikeuksia,
tosin pieneen tilaan packraft ei tulisi menemään.

Pakkauksen kookkaudesta huolimatta, olimme enemmän kuin tyytyväisiä hankintaamme
ja päätimmekin lähteä testaamaan packraftia vesille,
heti kun sää sen sallisi ( = tyyni sää ).

Tästä tulemme varmasti kertomaan lisää,
kunhan melontaretkiä ja kokemusta karttuu:)

- Annikka ja Olavi -