PACKRAFT JA RETKEILYN UUSI ULOTTUVUUS

                                                

Annikka on haaveillut lähes koko aikuisikänsä kanootista 

ja siitä kuinka sillä olisi mukava meloa 

rauhalliseen tahtiinsa 

joissa ja järvillä. 

Katsella ympärillään avautuvaa kaunista maisemaa 

ja kuunnella veden liplatusta ympärillään. 

Päästen paikkoihin, 

joihin ei edes veneellä pääse,

Jotenkin sen hankinta vain on aina, 

syystä tai toisesta jäänyt. 

Viimeisen vuoden hän on kuitenkin puhunut siitä, 

että kun hänelle tulee puoli vuosisataa ikää täyteen, 

hän haluaa lahjaksi kanootin. 

Onhan niin, 

että jos sillä kanootilla haluaa meloa, 

alkaa olla viimeiset ajat sille harrasteelle käsillä. 

Pian voi olla aika, 

ettei enään kykene siirtymään huteraan kanoottiin 

ja sieltä pois.

Toki muutoinkin on vihdoin lopetettava elämästä sit' kun, 

vaan tehtävä itselle rakkaita asioita NYT ja tässä.

 Siitä pääsemmekin itse asiaan.

Reppulautta, eli packraft

Viimeisen vuoden ajan olemme pohtineet sitä, millaisen kanootin hankimme.

Pitkään ajatuksena oli hankkia kanootti, joka olisi kevyt, 

vakaa ja iskuja ja kulutusta kestävää materiaalia.

Missään nimessä kanootti ei tulisi olemaan ilmatäytteinen.

Kunnes sitten, tänä keväänä 2020,
Annikka sattumalta törmäsi täällä netin ihmeellisessä maailmassa packraftiin 

ja mitä enemmän siihen tutustuimme, sitä varmempia olimme, 

että packraft olisi juuri sellainen kanootti, jollaista olemme etsineet.

Kun vielä luimme tämän,

Retkikaverina packraft-reppulautta/

oli valintamme selvä.

Meidän yksi suurimmista intohimoistamme ja energian lähteistämme on luonto
ja teemmekin päiväretkiä,
aina kun siihen vain liikenee aikaa ja sää suosii.

Siksi meille oli tärkeää, että kanootti olisi sellainen,
jota voisi kantaa mukanaan näillä pienillä päiväretkillämme.

Jolla pääsisi tutustumaan erämaa järviin ja jokiin, 

myös sieltä vesiltä käsin.

Packraft eli reppulautta sopi siis tarkoitukseemme täydellisesti.

Reppulauttoja löytyy sekä yhden, 

että kahden hengen malleja.

Me halusimme kahden hengen mallin, 

sillä mikäs sen mukavmapaa kuin lipua yhdessä, 

samassa kanootissa pitkin veden pintaa.

MRS Barracuda R2 osoittautui pitkän harkinnan 

ja selvitystyön jälkeen meidän kanootiksemme.

MRS Barracuda R2:sta löytyy paikat kahdelle melojalle.

Pituutta sillä on 360 cm (sisäpituus 217 cm) ja painoakin vain 5,5 kg.

Ulkoleveyttä 99 cm, (sisäleveyttä 37,5) cm ja kantavuus 235 kg (suositus) / 329 kg (maksimi).

Vaikka Annikka ei vielä hetkeen vietä synttäreitään,
sai hän kanootin jo nyt,
jotta ehtisimme tutustua backraftiin
ja tehdä kesän aikana näitä pitkään haaveena olleita melontaretkiä.
Siis nyt ja tässä,
ei sit' kun:)

Olavi teki tilauksen toukokuun alku puolella ja paketti saapui kotiin toimitettuna heti seuraavana arkipäivänä. Mikä mahtavan hyvä palvelu ja toimitusnopeus:)
Emme kuitenkaan ehtineet muilta kiireiltämme aukaista pakettia ennen kuin muutaman päivän kuluttua. Huomataksemme, että lähetyksestä oli jäänyt pumppu pois.
Asiasta ilmoittaessamme, asiaa pahoiteltiin kovin ja
pumppu laitettiin matkaan välittömästi.
Pumppu saapui yhtä ripeästi kotiimme kuin itse
packraftikin.

Vihdoinkin pääsimme tutustumaan packraftiin.

Levitimme sen autotallimme lattialle ja annoimme pumpun tehdä
tehtävänsä.
Packraft alkoi täyttyä ja pian se olikin jo täynnä ilmaa.
Viimeiset täytöt täytyi vielä tehdä ihan omia keuhkojaan käyttäen
ja varmistaa näin, että packraft oli "melonta valmiudessaan".
Koeistunnat packgraftissa olivat lupaavat ja antoivat varmistuksen sille,
että olimme tehneet oikean valinnan.
Packraftin tyhjennys pumpun avulla sujui vaivattomasti ja nopeasti.
Kasaan laittokaan ei tuottanut vaikeuksia,
tosin pieneen tilaan packraft ei tulisi menemään.

Pakkauksen kookkaudesta huolimatta, olimme enemmän kuin tyytyväisiä hankintaamme
ja päätimmekin lähteä testaamaan packraftia vesille,
heti kun sää sen sallisi ( = tyyni sää ).

Tästä tulemme varmasti kertomaan lisää,
kunhan melontaretkiä ja kokemusta karttuu:)

- Annikka ja Olavi -

KIMOLAN KANAVA

Menneinä vuosina olemme muutaman kerran käyneet Kimolan kanavalla ihmettelemässä nippunostureita, jotka ovat seisoneet toimettomina kanavassa, muistuttaen ajasta, jolloin tukkeja kuljetettiin vielä uittaen.

Vuonna 2018 kanavalla alkoivat muutostyöt, joiden seurauksena tänä kesänä 2020 (heinäkuusta lähtien) veneilijöillä on mahdollisuus päästä Konnivedeltä, kanavan länsipäästä, kanavaa pitkin Pyhäjärveen ja sitä pitkin aina Kouvolaan asti ja tietysti myös toisinpäin. 

Kanavan ollessa jo valmis ( lukuunottamatta pieniä teknisiä ongelmia, joiden vuoksi sen avaus veneliikenteelle, on siirtynyt kesäkuulta heinäkuulle ), päätimme eräänä aurinkoisena päivänä lähteä tutustumaan kanavaan lähemmin. Teimme tuttuun tapaamme eväät
(= lounas) mukaamme ja hyppäsimme vanhan rouvan kyytiin, tehden näin samalla tämän vuoden ensimmäisen matkamme kuplalla.

Perille päästyämme ja pysäköityämme vanhan rouvan Eiraskanmutkan risteyksen tuntumaan,
nappasimme eväät mukaamme ja kävelimme kanavan varrelle
nauttimaan eväistämme.

Kanavan varrella oli rauhallista, kuten olimme arvelleetkin, lukuunottamatta paria nuorukaista jotka sattuivat juuri samaan aikaan kurvaamaan sillalle viritettyine mopoinensa. Siinä he sitten päristelivät mopoillansa edestakaisin, Eiraskanmutkan sillalla, jonka juurella olimme nauttimassa lounaastamme:)

Emme kuitenkaan antaneet sen häiritä tunnelmaa, kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja nuoria ollaan oltu itsekin.

Lounaan nautittuamme ja mopopoikien hävittyä maisemasta, pakkasimme astiamme ja veimme ne autoon, aloittaen Kimolan kanavan tutkimisen. Ajatuksena kävellä se päästä päähän.

Lähdimme ensin kohti kanavan itäpäätä ja Pyhäjärveä.
Huomataksemme jo lähes alkuun, ettei tuohon suuntaan ollut minkäännäköistä tietä tehtynä.
Maa kanavan reunalla oli vielä kovin märkää ja mutaistakin. Kävelimme kuitenkin urheasti jonkin matkaa eteenpäin, kulkien välillä reunalla olevan kivikon päällä ja vuoroin hieman kuivemman kohdan osuessa kohdalle, maakaistaleella.

Jonkin matkaa kanavan reunaa kuljettuamme, päätimme kääntyä ja lähteä kävelemään itse sululle.

Eiraskanmutkan sillalle palattuamme ja siitä sululle päin jatkaessamme,
saimme kulkea tietä pitkin, aina sululle asti. 

Sululla ihastelimme aikamme tunnelia ja kanavaa, Annikan napsiessa kuvia kännykkäkamerallaan.

Aikamme kanavaa ihailtuamme, lähdimme kävelemään takaisin vanhan rouvan luokse, Eiraskanmutkan sillan kupeeseen.

Hieno päivä ja mukava pikku piknik kanavan varrella. Tätä kohdetta voimme suositella niin veneilijöille kuin ulkoilijoillekin.

Kanava tulee varmasti olemaan veneilijöille erilainen kokemus. Onhan kanavalla pituutta jo itsessään 5,5 km ja sulussa korkeutta 12 m. Kaiken kruunaa vielä pieni osuus tunnelissa.

Kanavan vartta pääsee jatkossa kävelemään kanavalta Pyhäjärvelle päin, sekä Konnivedelle päin. 

Googlemapsiin tai naviin kun kirjoitat Kimolan kanava ( Iitti ), niin pääset suoraan sululle. Halutessasi voit jättää autosi tai muun kulkupelin myös Eiraskanmutkan sillan kupeeseen ( Jaala ), kuten me ja kävellä siitä sululle. (Kuvakaappaus Eiraskanmutkan ja sulun väliseltä osuudelta, joka kävellen kuljetaan kanavan vasenta reunaa, toisin kuin kuvakaappauksessa on reitti merkitty.) 

Täältä pääset tutustumaan kanavaan (= hyvä esite kanavasta).

 

-Annikka ja Olavi-

Ps. Pizzan ohjeet löydät
täältä, nam:)