PACKRAFTILLA Melottaessa kuvattua

Kuluva kesä on ollut mitä mainoin uudelle harrastuksellemme

ja niinpä

Annikan keväällä lahjaksi saamallaan packraftilla on tullut käytyä

 useammankin kerran melomassa.

Suurimmaksi osaksi melontaretkemme ovat suuntautuneet eräälle,

 kotiamme lähellä sijaitsevalle erämaalammelle, 

jossa olemme saaneet nauttia uudesta harrastuksestamme,

täysin luonnon keskellä, 

ilman muiden ihmisten läsnäoloa.

 

Toki olemme käyneet kokeilemassa melontaa myös joessa.

Siitä löydät jutun TÄÄLTÄ.

 

Sekä muutamalla pienemmällä järvellä.

 

Melottaessa pääsee katsomaan maisemia hieman eri kulmasta ja paikkoihin, joita ei välttämättä patikoimalla olisi mahdollista saavuttaa.

Tässä muutamia kuvia näiltä reissuiltamme:)

 

 

 - Annikka ja Olavi -

ARRAJOKI NASTOLA

Heinäkuun viimeisellä viikolla saimme

viimeinkin aikaiseksi, nostaa packraftimme auton takakonttiin ja suunnata kohti Nastolassa sijaitsevaa Arrajokea.

Annikka on viettänyt nuoruudessaan kesiä, tämän joen läheisyydessä, partioleirien merkeissä ja useampaan kertaan näillä leireillä myös ylittänyt Arrajoen köysien varassa. Kokemus, jota vieläkin muistelee lämmöllä.

Olavi taas kalasteli useampana kesänä Arrajokeen yhdistyvällä Arrajärvellä ja myös hänelle, Arrajoki on tullut tutuksi noilla kalastusreissuillaan.

Niinpä tuo joki on pyörinyt mielessä, varsinkin tänä kesänä, kun olemme hankkineet tuon packraftin.

Nyt siis teimme tuttavuutta tuohon jokeen, illan viimeisinä valoisina tunteina. Ajoimme automme parkkiin joen länsipäähän ja täytimme packraftin, sekä teimme muut valmistelevat toimenpiteet ja lähdimme matkaan.

Joella ei näkynyt muita ihmisiä, koko matkamme aikana ja saimme meloa kaikessa rauhassa, nauttien niin upeasta luonnosta ympärillämme, kuin myös toistemme seurasta.

Meloimme arviolta kilometrin matkan jokea alaspäin, kunnes tulimme kohtaan, jossa oli virtausta hieman enemmän ja kiviä, lähes koko joen leveydeltä. Koska joki oli hyvin ruskeaa ja aurinkokin alkoi jo laskea, kivien havaitseminen vedestä oli jokseenkin hankalaa.

Annikkaa tämä alkoi jo hieman hirvittää, " mitä jos jokin kivistä raapaisee kanootin pohjaan kunnon reijän/halkeaman". 

Näiden ajatusten siivittämänä, Annikka oli oikein valmis kääntymään takaisin. Sillä ajatus tuohon ruskeaan veteen pulahtamisesta, ei houkutellut. Vaikkakin rannat, molemmin puolin, olivat aivan vieressä.

Siispä käännyimme takaisin ja nautimme kauniista auringonlaskusta, meloessamme kohti Arrajoen länsipäätä ja autoamme.

(Annikan napsiessa valokuvia tuon tuosta🤭. KIITOS Olaville kärsivällisyydestä,sillä välillä meidän täytyi palata hieman takaisin päin, jotta Annikka sai kuvattua näkymän, joka ehti mennä ohi, lipuessamme PACKRAFTILLA

 rauhaisaan tahtiin eteenpäin.)

Retki oli oikein onnistunut ja suunnittelemmekin jo mellovamme joen päästä päähän, eväät mukanamme, kaikessa rauhassa, ajan kanssa. 

Nyt tekemämme retki oli vain pintaraapaisu tuosta joesta, mutta meille retkestä jäi positiivinen fiilis ja voimme suositella kohdetta muillekin.

-Annikka ja Olavi-

TORTILLA POHJAT ITSE TEHDEN

 Kun ulkona
 sataa ja taivas on

harmaana,
 mikä ihana päivä ottaa
rennosti
ja puuhailla keittiössä.
Tuolloin ei siis retkeillä,
vaan tehdään tortillataikina
valmiiksi iltaa varten.
Sekä valmistellaan
tortillan täytteet
jääkaappin.
Kiskotaan villasukat
jalkaan,
kuunnellaan sateen
 ropinaa
niin katolla kuin
 ikkunoissakin
ja
vain ollaan.

Alta löytyvän tortillataikinan ohjeen Annikka löysi netistä.

Ikävä kyllä, muistissa ei ole, mistä tai kenen ohje alunperin oli.

Ohje on kuitenkin hyvä ja tortillapohjista tulee niin maukkaita, 

että muita ohjeita ei tämän ohjeen löydyttyä olla tässä taloudessa käytetty.

Tortillapohjia meillä on tehty jo silloin, kun lapsemme asuivat vielä kotona.

Tuolloin tortillojen tekoon osallistui koko perhe.

Mielestämme kun itse tehdyt tortillapohjat
ovat aivan toista luokkaa kuin kaupasta valmiina ostetut pohjat.
Suosittelemme siis lämpimästi kokeilemaan tortillapohjien tekoa itse.
Uskomme,  että kun kerran tekee pohjat itse, ei valmispohjia enään tee mieli,
sen verran helppoa näiden pohjien teko on.
Kun vielä maku ja koostumus ovat
täydellisiä,
näitä tekee mieli tehdä toistekin:)

TORTILLAPOHJAT

OHJE

5 dl hiivaleipäjauhoja

1/2 tl suolaa

1/2 dl öljyä

1 3/4 dl kylmää vettä

 
Sekoita kuivat aineet keskenään, 

lisää vesi sekä öljy

ja sekoita kaikki ainekset keskenään, vaivaten taikinaa hetken ajan.
Aseta leivinliina taikinakulhon päälle ja anna taikinan tekeytyä.
Valmistele seuraavaksi tortillan muut täytteet, 

tarjoilua vaille valmiiksi.

Kun kaikki muu on valmista, 

laita valurautapannu kuumenemaan levylle ja kaada tortillataikina, 

kevyesti jauhotetulle pöydälle. 

Vaivaa taikinasta muutaman sentin paksuinen pötkö ja jaa se kahdeksaan osaan. 

Kauli kukin osa ohuiksi, pöyreähköiksi "letuiksi".

Paista kuumalla pannulla "letut", ilman rasvaa, noin 30 sekuntia / puoli.
Nostele valmiit tortillapohjat tarjoiluvadille

ja peittele ne foliolla, näin pohjat pysyvät pehmeinä ja lämpinä.

Pohjat paistettuasi, pyydä ruokailijat syömään ja pidä puolesi, 

sillä nämä tulevat häviämään nopeasti tarjoiluvadilta.

- Annikka ja Olavi -

PACKRAFT JA RETKEILYN UUSI ULOTTUVUUS

                                                

Annikka on haaveillut lähes koko aikuisikänsä kanootista 

ja siitä kuinka sillä olisi mukava meloa 

rauhalliseen tahtiinsa 

joissa ja järvillä. 

Katsella ympärillään avautuvaa kaunista maisemaa 

ja kuunnella veden liplatusta ympärillään. 

Päästen paikkoihin, 

joihin ei edes veneellä pääse,

Jotenkin sen hankinta vain on aina, 

syystä tai toisesta jäänyt. 

Viimeisen vuoden hän on kuitenkin puhunut siitä, 

että kun hänelle tulee puoli vuosisataa ikää täyteen, 

hän haluaa lahjaksi kanootin. 

Onhan niin, 

että jos sillä kanootilla haluaa meloa, 

alkaa olla viimeiset ajat sille harrasteelle käsillä. 

Pian voi olla aika, 

ettei enään kykene siirtymään huteraan kanoottiin 

ja sieltä pois.

Toki muutoinkin on vihdoin lopetettava elämästä sit' kun, 

vaan tehtävä itselle rakkaita asioita NYT ja tässä.

 Siitä pääsemmekin itse asiaan.

Reppulautta, eli packraft

Viimeisen vuoden ajan olemme pohtineet sitä, millaisen kanootin hankimme.

Pitkään ajatuksena oli hankkia kanootti, joka olisi kevyt, 

vakaa ja iskuja ja kulutusta kestävää materiaalia.

Missään nimessä kanootti ei tulisi olemaan ilmatäytteinen.

Kunnes sitten, tänä keväänä 2020,
Annikka sattumalta törmäsi täällä netin ihmeellisessä maailmassa packraftiin 

ja mitä enemmän siihen tutustuimme, sitä varmempia olimme, 

että packraft olisi juuri sellainen kanootti, jollaista olemme etsineet.

Kun vielä luimme tämän,

Retkikaverina packraft-reppulautta/

oli valintamme selvä.

Meidän yksi suurimmista intohimoistamme ja energian lähteistämme on luonto
ja teemmekin päiväretkiä,
aina kun siihen vain liikenee aikaa ja sää suosii.

Siksi meille oli tärkeää, että kanootti olisi sellainen,
jota voisi kantaa mukanaan näillä pienillä päiväretkillämme.

Jolla pääsisi tutustumaan erämaa järviin ja jokiin, 

myös sieltä vesiltä käsin.

Packraft eli reppulautta sopi siis tarkoitukseemme täydellisesti.

Reppulauttoja löytyy sekä yhden, 

että kahden hengen malleja.

Me halusimme kahden hengen mallin, 

sillä mikäs sen mukavmapaa kuin lipua yhdessä, 

samassa kanootissa pitkin veden pintaa.

MRS Barracuda R2 osoittautui pitkän harkinnan 

ja selvitystyön jälkeen meidän kanootiksemme.

MRS Barracuda R2:sta löytyy paikat kahdelle melojalle.

Pituutta sillä on 360 cm (sisäpituus 217 cm) ja painoakin vain 5,5 kg.

Ulkoleveyttä 99 cm, (sisäleveyttä 37,5) cm ja kantavuus 235 kg (suositus) / 329 kg (maksimi).

Vaikka Annikka ei vielä hetkeen vietä synttäreitään,
sai hän kanootin jo nyt,
jotta ehtisimme tutustua backraftiin
ja tehdä kesän aikana näitä pitkään haaveena olleita melontaretkiä.
Siis nyt ja tässä,
ei sit' kun:)

Olavi teki tilauksen toukokuun alku puolella ja paketti saapui kotiin toimitettuna heti seuraavana arkipäivänä. Mikä mahtavan hyvä palvelu ja toimitusnopeus:)
Emme kuitenkaan ehtineet muilta kiireiltämme aukaista pakettia ennen kuin muutaman päivän kuluttua. Huomataksemme, että lähetyksestä oli jäänyt pumppu pois.
Asiasta ilmoittaessamme, asiaa pahoiteltiin kovin ja
pumppu laitettiin matkaan välittömästi.
Pumppu saapui yhtä ripeästi kotiimme kuin itse
packraftikin.

Vihdoinkin pääsimme tutustumaan packraftiin.

Levitimme sen autotallimme lattialle ja annoimme pumpun tehdä
tehtävänsä.
Packraft alkoi täyttyä ja pian se olikin jo täynnä ilmaa.
Viimeiset täytöt täytyi vielä tehdä ihan omia keuhkojaan käyttäen
ja varmistaa näin, että packraft oli "melonta valmiudessaan".
Koeistunnat packgraftissa olivat lupaavat ja antoivat varmistuksen sille,
että olimme tehneet oikean valinnan.
Packraftin tyhjennys pumpun avulla sujui vaivattomasti ja nopeasti.
Kasaan laittokaan ei tuottanut vaikeuksia,
tosin pieneen tilaan packraft ei tulisi menemään.

Pakkauksen kookkaudesta huolimatta, olimme enemmän kuin tyytyväisiä hankintaamme
ja päätimmekin lähteä testaamaan packraftia vesille,
heti kun sää sen sallisi ( = tyyni sää ).

Tästä tulemme varmasti kertomaan lisää,
kunhan melontaretkiä ja kokemusta karttuu:)

- Annikka ja Olavi -