Päijänne on järvi,
joka sijaitsee Päijät-Hämeeen ja Keski-Suomen maakuntien alueella,
ollen Suomen toiseksi suurin järvi.
Sen vedenlaatu on niin hyvää,
että se on kelvannut pääkaupunki seudun vesijohtovedeksi
jo muutaman vuosikymmenen ajan.
Onpa Helsingin vesijohtovesi arvioitu jopa kansainvälisessä vertailussa
maailman parhaaksi reilut kymmenen vuotta takaperin.
Vuonna 2012 Unesco vertaili vesihanoista virtaavaa vetää 177 maassa
ja siinä vertailussa meidän suomalaisten vesi luokiteltiin maailman laadukkaimmaksi.
( https://yle.fi/uutiset/3-8731424)
Sen lisäksi, että pääkaupunkiseutulaiset juovat Päijänteeltä johdettua vettä, monet ovat
löytäneet Päijänteen rannoilta mm. oman kesänvietto paikkansa, kalastusapajansa ja veneilyreittinsä.
Onneksi Päijänteeltä löytyy myös meille luonnossa liikkujille tehty kansallispuisto,
Päijänteen kansallispuisto.
Puisto sijoittuu Sysmän, Asikkalan ja Padasjoen alueelle.
Tarjoten eri kulkuvälinein saavutettavia retkikohteita.
Yksi meitä kiinnostavista kohteista olisi Kelventeen saari,
joka tänä kesänä on tainnut olla tavallistakin suositumpi.
Nyt kun monet ihmiset ovat innostuneet retkeilystä.
Tästä syystä olemme siirtäneet omaa retkeämme Kelventeelle ja tutustuneet muihin
Päijänteen kansallispuiston alueella sijaitseviin retkikohteisiin.
Viimeisimpänä tutustumiskohteenamme meillä oli
Päijätsalo, Sysmässä.
Aurinko paistoi ja oli erittäin lämmintä. Ihana päivä lähteä jälleen retkelle.
Päijätsalon retkeilyreitin lähtöpaikalla oli jo useampi auto parkissa ja muutama polkupyörä myös. Hieman mielikuvitusta käyttäen löysimme vielä omallekin autollemme paikan ja pääsimme näin lähtemään kohti uusia seikkailuja.
Heti polun alussa eteemme avautui alue, jossa oli Päijätsalon yhteisötaideteos
"Pömpelikylä".
Linnunpönttöjä oli lähes jokaisessa puussa, isolla alalla.
(Kiva idea.)
Hetken päästä polku haarautui kahteen eri suuntaan, joista me päätimme lähteä oikealle,
toisinsanoen kiertämään polkua vastapäivään.
Aikanaan sitten palaisimme samaan kohtaan, polun toista haaraa pitkin kulkien.
Valitsemamme suunta osoittautui kauniiksi kangasmetsäksi,
jossa kasvoi pääosin havupuita.
Siinä patikoidessamme nautimme suunnattomasti
metsän kauneudesta ympärillämme.
Hetken kuljettuamme saavuimme saaren rantaan, jonka reunoja mukaellen polku kulki kohti Pyydysniemen nuotiopaikkaa.
Pyydysniemeen saavuttuamme, ohitimme nuotiopaikan,
jossa muutama retkeläinen istui nuotiotulien äärellä makkaraa paistelleen.
Meidän eväämme olivat uskollisessa ruokatermoksessa, joten etsimme rannalta rauhallisen paikan ja nautimme eväistämme kaikessa rauhassa, maisemaa ihaillen.
(Hieman tosin jäi harmittamaan ne eväsleivät, jotka eväitä repusta esille nostellessaan,
Annikka tajusi jättäneensä jääkaappiin, siellä kotona. Jälleen kerran Olavi
otti asian tyynesti, eikä osoittanut millään tavalla harmistusta asiasta,
vaikka varmasti hänenkin olisi kovasti tehnyt mieli leipiä, jotka nyt saavuttamattomissa.
Tilanteen pelasti se, että huoltoasemalle autoa tankkaamaan pysähtyessämme,
olimme ostaneet pienen pussin perunalastuja. Ne saivat nyt kelvata leipien tilalla.)
Siinä eväitä syödessämme saimme todeta, että Päijätsalo on suosittu retkikohde, sopivan etäisyyden päässä, siellä täällä, pitkin Pyydysniemen rantaa, oli muitakin seurueita evästelemässä ja pari telttaakin oli rannalle pystytetty.
Syötyämme jatkoimme matkaamme kohti 1800 luvulla rakennettua näkötornia, joka sijaitsi Pyydyssalon- tai Päijätsalonvuorella (molemmiksi sitä tunnutaan kutsuttavan), jonne kävelymatkaa nuotipaikalta oli 0,4 km, pelkkää nousua..
Nyt vain oli niin, että vaikka heinäkuu oli jo ehtinyt vaihtua elokuuksi,
oli näkötornin maalaustyöt vielä kesken ja torniin oli pääsy kielletty.
Niinpä tyydyimme ihailemaan maisemia vuoren reunalta ja kyllähän ne
maisemat siitäkin näyttäytyivät kauniina kaikkialle, minne näkymää riitti.
Siinä hetkessä oli hyvä istua alas ja nauttia loput teet termareista.
Aikamme kauneutta ympärillämme ihailtuamme,
palasimme takaisin Pyydysniemen nuotiopaikalle,
josta matkamme jatkui polun läntistä puolta takaisin parkkipaikalle.
Jälkikäteen saatoimme vain todeta, että reitin kauneimmat osuudet olivat alkumatkasta,
aina Pyydysniemeen saakka, josta eteenpäin polku kulki lehtipuumetsässä,
joka ei meidän silmäämme ole yhtä kaunista kuin havumetsä.
Reitti oli kuitenkin kokonaisuudessaan yksi kauneimpia, joita olemme Etelä-Suomessa
kulkeneet ja tänne voisimme hyvinkin kuvitella menevämme toistekin.
Nyt vain kulkisimme reitin ehdottomasti myötäpäivään.
Vaativuudeltaan reitti on sopiva, lähes kaiken kuntoisille, mutta tuon pohjoisen puolen polun osalta, emme suosittelisi reittiä huonojalkaisille, sillä siltä osin reitti on paikoitellen erittäin kivikkoinen ja siellä kulkiessaan on koko ajan katsottava jalkoihinsa, ettei kompastu kiviin.
Parkki-/lähtöpaikan osoite: Sorolantie 28, SYSMÄ
Veneellä saapuessa Pyydysniemen nuotio- ja uimapaikalta löytyy rantautumispaikka.
Reitin palvelut: huussi, nuotiopaikka, polttopuut, uimaranta ja laiturit.
- Annikka ja Olavi -
