LUUTAJOEN TAIMENPOLKU

 Evon retkeilyalue on paikka, 

jossa me molemmat olemme jo muutaman vuosikymmenen ajan 

haaveilleet käyvämme.

Miten sitten on mahdollista, ettemme ole sinne saakka koskaan selvinneet?

Se on täysi mysteeri, myös meille.

Meidän lapsemme tosin olivat vuonna 2004 Suomen Partiolaisten suurleirillä,

Taruksella,

joka järjestettiin Padasjoen puolella olevan Iso-Tarusjärven rannalla, Evon alueella.

Tuolloin kävimme vierailemassa leirillä, mutta eihän silloin saanut

mielikuvaa alueesta retkeilyalueena.

Niin siis kului vielä rapeat 15 vuotta, kunnes viimeinkin,

nyt kuluvana syksynä, olimme Padasjoella liikkeellä ja repussa syömättömiä eväitä.

Eräs tapaaminen alueella peruuntui ja meille jäi sopivasti aikaa,

tehdä pieni tutustuminen alueeseen.

Koska aikataulumme oli jokseenkin rajallinen,

valikoitui tutustumiskohteeksemme

 

LUUTAJOEN TAIMENPOLKU

Polun varrella tutustutaan Luutajoen taimeneen, 

muihin kaloihin ja eliöihin, 

virtavesien kunnostukseen sekä puronvarsimetsien kunnostukseen.

Mittaa polulla on kaksi kilometriä ja se kulkee hyvin tasaisessa maastossa,

 jossa korekuseroja ei juurikaan ole.

Alueen parkkipaikka ja lähtöpaikka polulle, selkeine ohjeineen ja 

karttoineen, koko Evon retkeilyalueesta, 

löytyi aivan Kantatie 53:n varrelta,

Padasjoentien ( = Kantatie 53 ) ja Ruuhijärventien risteyksestä.

Jos tulet Tuuloksesta päin, 

jää parkkipaikka vasemmalle puolelle

ja

Padasjoen suunnasta tultaessa vastaavasti

parkkipaikka jää oikealle puolelle

Padasjoentietä.

 

Parkkipaikalta katsottuna vaikutti siltä, että reitti ei tule olemaan millään tapaa mielenkiintoinen.

Vaikka karttaa katsottaessa näki, että polku tulisi kulkemaan joen vartta seuraillen, jäi siitä sellainen mielikuva, että polku on synkkä ja jokeakin näkyy vain ajoittain.

Jälleen kerran meidän mielikuvamme osoittautui vääräksi ja 

kiitimme itseämme siitä, että olimme päättäneet katsastaa paikan,

alun epäilyksistä huolimatta.

Oli yllättävän mielyttävää kulkea kapean joen vartta ja lueskella opastauluja,

joita polun varrella oli useita.

Aivan joen reunalta löytyi myös mukava pieni paikka,

parin penkin kera,

jossa oli mukava istahtaa ja nauttia loput eväämme.

 

 

Tämä kohde oli ihana pieni sukellus luontoon ja vesistön elämään.

Polku, jonne voisi kuvitella vievänsä myös lapsenlapset ja isovanhemmat.

Jos siis satut ajelemaan lähistöllä, esim. kantatietä 53:lla, 

suosittelemme lämpimästi poikkeamaan tälle polulle.

Meille tämä oli ensikosketus Evon retkeilyalueeseen ja jätti kipinän päästä tutustumaan Evon alueeseen laajemminkin.

 

 

- Annikka ja Olavi -

KIMOLAN KANAVA

Menneinä vuosina olemme muutaman kerran käyneet Kimolan kanavalla ihmettelemässä nippunostureita, jotka ovat seisoneet toimettomina kanavassa, muistuttaen ajasta, jolloin tukkeja kuljetettiin vielä uittaen.

Vuonna 2018 kanavalla alkoivat muutostyöt, joiden seurauksena tänä kesänä 2020 (heinäkuusta lähtien) veneilijöillä on mahdollisuus päästä Konnivedeltä, kanavan länsipäästä, kanavaa pitkin Pyhäjärveen ja sitä pitkin aina Kouvolaan asti ja tietysti myös toisinpäin. 

Kanavan ollessa jo valmis ( lukuunottamatta pieniä teknisiä ongelmia, joiden vuoksi sen avaus veneliikenteelle, on siirtynyt kesäkuulta heinäkuulle ), päätimme eräänä aurinkoisena päivänä lähteä tutustumaan kanavaan lähemmin. Teimme tuttuun tapaamme eväät
(= lounas) mukaamme ja hyppäsimme vanhan rouvan kyytiin, tehden näin samalla tämän vuoden ensimmäisen matkamme kuplalla.

Perille päästyämme ja pysäköityämme vanhan rouvan Eiraskanmutkan risteyksen tuntumaan,
nappasimme eväät mukaamme ja kävelimme kanavan varrelle
nauttimaan eväistämme.

Kanavan varrella oli rauhallista, kuten olimme arvelleetkin, lukuunottamatta paria nuorukaista jotka sattuivat juuri samaan aikaan kurvaamaan sillalle viritettyine mopoinensa. Siinä he sitten päristelivät mopoillansa edestakaisin, Eiraskanmutkan sillalla, jonka juurella olimme nauttimassa lounaastamme:)

Emme kuitenkaan antaneet sen häiritä tunnelmaa, kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja nuoria ollaan oltu itsekin.

Lounaan nautittuamme ja mopopoikien hävittyä maisemasta, pakkasimme astiamme ja veimme ne autoon, aloittaen Kimolan kanavan tutkimisen. Ajatuksena kävellä se päästä päähän.

Lähdimme ensin kohti kanavan itäpäätä ja Pyhäjärveä.
Huomataksemme jo lähes alkuun, ettei tuohon suuntaan ollut minkäännäköistä tietä tehtynä.
Maa kanavan reunalla oli vielä kovin märkää ja mutaistakin. Kävelimme kuitenkin urheasti jonkin matkaa eteenpäin, kulkien välillä reunalla olevan kivikon päällä ja vuoroin hieman kuivemman kohdan osuessa kohdalle, maakaistaleella.

Jonkin matkaa kanavan reunaa kuljettuamme, päätimme kääntyä ja lähteä kävelemään itse sululle.

Eiraskanmutkan sillalle palattuamme ja siitä sululle päin jatkaessamme,
saimme kulkea tietä pitkin, aina sululle asti. 

Sululla ihastelimme aikamme tunnelia ja kanavaa, Annikan napsiessa kuvia kännykkäkamerallaan.

Aikamme kanavaa ihailtuamme, lähdimme kävelemään takaisin vanhan rouvan luokse, Eiraskanmutkan sillan kupeeseen.

Hieno päivä ja mukava pikku piknik kanavan varrella. Tätä kohdetta voimme suositella niin veneilijöille kuin ulkoilijoillekin.

Kanava tulee varmasti olemaan veneilijöille erilainen kokemus. Onhan kanavalla pituutta jo itsessään 5,5 km ja sulussa korkeutta 12 m. Kaiken kruunaa vielä pieni osuus tunnelissa.

Kanavan vartta pääsee jatkossa kävelemään kanavalta Pyhäjärvelle päin, sekä Konnivedelle päin. 

Googlemapsiin tai naviin kun kirjoitat Kimolan kanava ( Iitti ), niin pääset suoraan sululle. Halutessasi voit jättää autosi tai muun kulkupelin myös Eiraskanmutkan sillan kupeeseen ( Jaala ), kuten me ja kävellä siitä sululle. (Kuvakaappaus Eiraskanmutkan ja sulun väliseltä osuudelta, joka kävellen kuljetaan kanavan vasenta reunaa, toisin kuin kuvakaappauksessa on reitti merkitty.) 

Täältä pääset tutustumaan kanavaan (= hyvä esite kanavasta).

 

-Annikka ja Olavi-

Ps. Pizzan ohjeet löydät
täältä, nam:)

LYNGSTUVA, NORJA

Jatkamme retkikertomuksiamme Norjan puolelta, Lyngenistä. Josta löytyykin uskomattoman paljon upeita patikointikohteita, joiden määränpäässä patikointi palkitaan toinen toistaan kauniimmilla ja erikoisimmilla nähtävyyksillä.

Tämän kertainen retkemme suuntautui Lyngstuvalle ja Blåvattenille (josta kerromme sitten
myöhemmin). Olimme siis edelleen Kilpisjärvellä, kuten kerroimme Steindalsbreenin jäätikkö retken yhteydessä.
Aamulla herättyämme teimme jo totuttuun tapaamme eväät reppuihimme ja lähdimme autolla kohti Lyngstuvaa (navissa osoite: Russelv, Tromssa 9068, Norja). Ajomatkaa Kilpisjärveltä Lyngstuvan kertyi 180km . Perillä Lyngstuvassa olimme hyvissä ajoin ja jätimme automme parkkipaikalle, heitimme reput selkäämme ja pujahdimme lammasaidan portista sisään.

Alkumatka meni mukavasti kivikkoista tietä askeltaessa. Noin kilometrin päässä oli nuotiopaikka, jossa pysähdyimme. Teimme tulet, mukanamme tuomillamme polttopuilla ja paistelimme makkaraa. Söimme eväitä ja valmistauduimme pieneen patikointiretkeemme.

Vatsat kylläisinä aloitimme varsinaisen patikointimme kohti tuota pientä majakkaa, josta olimme lukeneet niin ylistäviä kertomuksia, muiden blogeista.
Pian tuo kivinen tie loppui ja jatkoimme patikointia polulla, joka oli tamppautunut maahan. Saimme hetkeksi myös muutaman lampaan seuraksemme. 

 Opasteita polulla ei liiemmälti näkynyt, mutta helppo oli kulkea eteenpäin kun seurasi vain maahan tamppautunutta polkua. Alun tasainen polku muuttui pikkuhiljaa haasteellisemmaksi ja saimme taiteilla vuorenrinteen reunalla. Samalla kun maisemat ympärillä olivat niin upeat, että oli vähän väliä pakko vain pysähtyä ihailemaan ja ottamaan kuvia. Sillä sen verran haastava polku tässä kohtaa oli, että kävellessä oli pakko katsoa eteensä ja jalkoihinsa. Paljon ei ollut varaa siirtää katsettaan polulta, mikäli halusi pysyä tukevasti vuorenrinteen reunalla.

  Aikamme vuorenrinteen reunaa kuljettuamme, muuttui polku jo todella haasteelliseksi ja mietimme, onkohan tästä enään järkevää jatkaa matkaa. Emme myöskään hetkeen olleet nähneet minkäänlaisia merkintöjä polusta ja Annikka muisteli, että oli aiemmin nähnyt polun erkanevan oikealle (meidän jatkaessa suoraan).  Annikka oli myös ottanut kännykkäkamerallaan kuvan kuljettavasta reitistä ja muisteli siinä polun tosiaankin kääntyvän oikealle ja kulkevan pikemminkin vuoren keskeltä, kuin sen vasemmalta reunalta. Näiden tietojen valossa käännyimme takaisin päin.
Ja hetken aikaa takaisin kuljettuamme, tulimme kohtaan, jonka Annikka oli siis jo aiemmin huomannut, mutta jättänyt huomioimatta. Nyt huomasimme maassa myös kivistä tehdyn merkin.

Siinähän se oli nuoli, joka osoitti  nyt vasemmalle, mutta parkkipaikalta tullessa oikealle, kuten tietysti kartan mukaan kuuluikin. (Nyt tätä kuvaa katsellessamme, huomaamme myös kivistä tehdyn pienen esteentapaisen polulla, jonne olimme ensimmäisellä kerralla lähteneet. Ehkä tuo on tehty vihjeeksi, ettei sitä polkua tosiaankaan kannata kulkea. Näin jälkeenpäin asia on yllättävän helppo ymmärtää, sillä polku todella asetti haasteita etenemiselle.)

Käännyimme siis nuolen osoittamalle polulle ja jatkoimme patikointiamme. Maasto oli jälleen suht' helppokulkuista. Ja pian jo näimmekin Lyngstuvan pienen majakan ja vaatimattoman pienen punaisen mökin, majakan vierellä.  
Paikka oli tosiaankin kaunis, mutta ei se meidän silmissämme saanut aivan sellaisia kauneusarvoja, joita olimme paikasta lukeneet.
Mutta siis, kaunista siellä oli ja hiljaista. Ketään ei näkynyt missään ja ympärillä avautui jäämeri. Merellä näkyi kalastajaveneitä ja laiva, sekä kauempana edessäpäin upeita vuoria, jotka vain kohosivat korkeuksiin merestä.

Jälleen oli aika hieman evästellä ja mikäpä oli näissä upeissa maisemissa syödessä. Istuimme vain hiljaa ja söimme kumpikin eväitämme. Tuntui ettei paikan kauneutta ja hiljaisuutta voinut rikkoa puhumalla. Siispä nautimme maisemista ja yritimme painaa näkemäämme muistiimme. 
Syötyämme ja hetken aikaa vain maisemaa ihailtuamme, kävimme vielä katsastamassa pienen punaisen mökin. 
Mökissä voisi kuulemamme mukaan myös yöpyä ja kyllähän mökin sisältä näki, että moni siellä oli yöpynytkin. Annikka ei kuitenkaan voisi kuvitella olevansa mökissä yötä, sillä siisteystaso ei vastaa hänen käsitystään. Mutta varmasti tosi retkeilijälle, joka ei ole niin siisteysintoilija ja joka ymmärtää, että retkiolosuhteissa siisteydestäkin voi ja täytyy pystyä tinkimään, mökki on oikein oiva paikka yöpymiseen. 
Voimme vain kuvitella kuinka huikeaa olisi istua sisällä mökissä ja katsella ikkunasta ulos myrskyisemmälläkin säällä. Tai kömpiä illalla tuvan yläpuolella olevalle makuuparvelle nukkumaan katsottuaan auringonlaskua ja laskeutua aamulla alas parvelta, katsomaan auringonnousua. Varmasti näin paikan kauneus vain korostuisi.

Me jätimme kuitenkin tämän kokemuksen väliin ja lähdimme takaisin autolle päin. Tarkoituksenamme oli saman päivän aikana käydä patikoimassa vielä Blåvattenille, josta kerromme seuraavassa postauksessamme. 

Lyngstuvan majakka
Navissa osoite: Russelv, Tromssa 9068, Norja 
Matkaa parkkipaikalta majakalle noin 3km
Parkkipaikalla hoidettu, siisti wc
Majakalta löytyy pieni yöpymismökki, jonka ovi on auki
Opasteet ovat heikohkonlaiset, mutta ottamalla kuvan 
kartasta, joka löytyy parkkipaikalta, osaa perille kyllä.
Maasto pääosin helppokulkuista

Mukava pieni patikointi kohde, suosittelemme:)

-Annikka ja Olavi-