LUUTAJOEN TAIMENPOLKU

 Evon retkeilyalue on paikka, 

jossa me molemmat olemme jo muutaman vuosikymmenen ajan 

haaveilleet käyvämme.

Miten sitten on mahdollista, ettemme ole sinne saakka koskaan selvinneet?

Se on täysi mysteeri, myös meille.

Meidän lapsemme tosin olivat vuonna 2004 Suomen Partiolaisten suurleirillä,

Taruksella,

joka järjestettiin Padasjoen puolella olevan Iso-Tarusjärven rannalla, Evon alueella.

Tuolloin kävimme vierailemassa leirillä, mutta eihän silloin saanut

mielikuvaa alueesta retkeilyalueena.

Niin siis kului vielä rapeat 15 vuotta, kunnes viimeinkin,

nyt kuluvana syksynä, olimme Padasjoella liikkeellä ja repussa syömättömiä eväitä.

Eräs tapaaminen alueella peruuntui ja meille jäi sopivasti aikaa,

tehdä pieni tutustuminen alueeseen.

Koska aikataulumme oli jokseenkin rajallinen,

valikoitui tutustumiskohteeksemme

 

LUUTAJOEN TAIMENPOLKU

Polun varrella tutustutaan Luutajoen taimeneen, 

muihin kaloihin ja eliöihin, 

virtavesien kunnostukseen sekä puronvarsimetsien kunnostukseen.

Mittaa polulla on kaksi kilometriä ja se kulkee hyvin tasaisessa maastossa,

 jossa korekuseroja ei juurikaan ole.

Alueen parkkipaikka ja lähtöpaikka polulle, selkeine ohjeineen ja 

karttoineen, koko Evon retkeilyalueesta, 

löytyi aivan Kantatie 53:n varrelta,

Padasjoentien ( = Kantatie 53 ) ja Ruuhijärventien risteyksestä.

Jos tulet Tuuloksesta päin, 

jää parkkipaikka vasemmalle puolelle

ja

Padasjoen suunnasta tultaessa vastaavasti

parkkipaikka jää oikealle puolelle

Padasjoentietä.

 

Parkkipaikalta katsottuna vaikutti siltä, että reitti ei tule olemaan millään tapaa mielenkiintoinen.

Vaikka karttaa katsottaessa näki, että polku tulisi kulkemaan joen vartta seuraillen, jäi siitä sellainen mielikuva, että polku on synkkä ja jokeakin näkyy vain ajoittain.

Jälleen kerran meidän mielikuvamme osoittautui vääräksi ja 

kiitimme itseämme siitä, että olimme päättäneet katsastaa paikan,

alun epäilyksistä huolimatta.

Oli yllättävän mielyttävää kulkea kapean joen vartta ja lueskella opastauluja,

joita polun varrella oli useita.

Aivan joen reunalta löytyi myös mukava pieni paikka,

parin penkin kera,

jossa oli mukava istahtaa ja nauttia loput eväämme.

 

 

Tämä kohde oli ihana pieni sukellus luontoon ja vesistön elämään.

Polku, jonne voisi kuvitella vievänsä myös lapsenlapset ja isovanhemmat.

Jos siis satut ajelemaan lähistöllä, esim. kantatietä 53:lla, 

suosittelemme lämpimästi poikkeamaan tälle polulle.

Meille tämä oli ensikosketus Evon retkeilyalueeseen ja jätti kipinän päästä tutustumaan Evon alueeseen laajemminkin.

 

 

- Annikka ja Olavi -