ISOJÄRVEN KANSALLISPUISTO

Kuhmoisten kunnasta löytyy upea, Isojärven kansallispuisto, 

jossa olemme käyneet kahdesti retkeilemässä. 

Viimeksi torstaina 28.5.2020.

Tuolloin meillä oli sovittu tapaaminen 

Kuhmoisten kunnassa , 

niinpä ajattelimme käyttää tilaisuuden hyväksi

ja poiketa samalla tuolla Isojärven kansallispuistossa patikoimassa.

Olavi oli valmistellut eväät patikointiamme varten jo edellisenä päivänä 

ja torstai aamun koittaessa, 

pakkasimme nuo eväät reppuihimme ja lähdimme matkaan.

Kun olimme selvinneet tapaamisesta Kuhmoisissa, laitoimme naviin osoitteen 

Heretyn kämppäkahvilalle, jossa on  iso hyvä parkkipaikka sekä yksi 

kansallispuiston retkeilyreittien lähtöpaikoista.

Parkkipaikalle saavuttuamme, totesimme monen muunkin päättäneen lähteä nauttimaan kauniista kesäisestä säästä Isojärven kansallispuiston upeassa maastossa. 

Annikan pikaisen laskutoimituksen seurauksena, 

meille selvisi, 

että autokuntia oli paikalla 34. 

Vielä löytyi kuitenkin parkkitilaa, mahdollisille muille retkeilijöille.

Autosta noustuamme, nappasimme reput selkäämme.

Tällä kertaa jätimme kämppäkahvilassa käynnin väliin

ja suuntasimme suoraan reitille, jonka olimme valinneet

patikoitavaksemme.

Koska oli jo puoli päivä ja kotiinkin olisi jonkin verran matkaa, 

olimme päättäneet kulkea saman reitin 

kuin ensimmäisellä kerralla Isojärvellä käydessämme.

 Tuo reitti kantaa nimeä Hevosenlenkki ja on pituudeltaan kuusi kilometriä.

Reitti on mielestämme kaunis ja siellä patikoidessaan voi tuntea olevansa erämaassa.
Sekä itse luonto, että maasto ovat hyvin vaihtelevia.
Reitiltä löytyy erämaajärviä, joita ei voi olla ihailematta,
kivikkoista polkua ja niin, ylä-, kuin alamäkiäkin kuljettavaksi.
Kulkiessaan voi aistia savottamiesten tunnelmaa menneinä aikoina.
Kuinka he ovat vanhoja työkaluja ja työmenetelmiä käyttäen,
 kaataneet puita alueelta ja ruokatauolla istahtaneet kivelle
tai sammaleelle syömään eväitään.
Tuo kaikki näyttäytyy mielessä kovin kauniina ja vaikka työ on ollut raskasta,
tulee tunne, että eväitä syödessään,
savottamiehet ovat eväidensä lisäksi,
nauttineet kauniista maisemasta ja rauhasta ympärillään.
Vielä nyt voi reitillä nähdä majavien aikoinaan rakentamia
patoja ja muita rakennelmia ja miettiä,
elivätkö jo ammoisina aikoina,
savottamiehet ja majavat samaan aikaan Isojärven alueella,
tehden puutöitä, kukin omalla tavallaan ja toinen toistaan kunnioittaen.

Näitä mietiskellessä ja luontoa ympärillämme ihaillessamme
sekä eväitämme matkan varrella nauttiessamme,
olemme kulkeneet reitin läpi,
 huomataksemme upean retkemme olevan ohi tältä erää ja
saapuvamme Heretyn kämppäkahvilalle.
Reitin varrella näimme kuusi muuta ihmistä,
joten vaikka parkkipaikalla olikin paljon autoja,
saimme kulkea luonnossa lähes omassa rauhassamme.

Heitämme reput auton kyytiin ja lähdemme tyytyväisinä ajelemaan kohti kotia.

YHTEENVETO

Iosjärven kansallispuisto ei ehkä ole saavutettavuudeltaan niitä parhaita kohteita, mutta toisaalta juuri se tekee siitä houkuttelevan.
Kansallispuistossa patikoidessaan voi todella tuntea olevansa erämaassa. Siellä ei korviin kantaudu autojen ääniä, eikä se ole kansoitettu suurilla retkeilijä määrillä.
Siellä saa kulkea suht'lailla rauhassa ja nauttia kauniista, luonnontilaisesta maisemasta.
Eri mittaisia reittejä löytyy useampia.
Nyt kiertämämme Hevosenlenkin pituudeksi on ilmoitettu kuusi kilometriä.
Hevosenlenkin maasto on kuitenkin sen verran vaihtelevaa, kivikkoineen ja korkeuseroineen, ettei huonojalkaisen kannata valita tätä patikointi kohteekseen.
Mikäli lapset ovat tottuneita retkeilijöitä, voisimme harkita heidän kanssaan tämän reitin kiertämistä, mutta vain, mikäli heidän voi olettaa kulkevansa omin jaloin reitin ympäri.
Nuotiopaikkoja ja huusseja reitin varrelta löytyy sopivasti.
Tosin Kannuslahden keittokatoksella saattaa olla ruuhkaa,
helpon saavutettavuutensa johdosta.

Osoite Heretyn kämpän parkkipaikalle on
Kylämäntie 1335, 17950 Kuhmoinen.

-Annikka ja Olavi-

LUOTTOPIZZA

 Jo seurusteluaikoinamme, Olavin vielä ollessa ravintolakokki,
hän toi usein pizzan mukanaan,
kun tuli Annikkaa tapaamaan työvuoronsa jälkeen.

Sitä tehtiin myös usein lauantai iltaisin,
lastemme vielä kotona asuessa.

Nyt viimeisen vuoden aikana,
olemme ottaneet tavaksi pitää perjantaisin pizzaperjantain.
 Olavi tekee pizzataikinan edellisenä iltana
ja taikina nousee hitaasti jääkaapissa.

Kunnes perjantai iltana se nostetaan pois jääkaapista
 ja työstetään pizzaksi.
Ei siis lienee yllätys, että pizza on
yksi meidän suosikki ruuistamme:)

Luulimme aina, ettei kotiuunissa pysty tekemään ravintolatasoista pizzaa,
mutta olemme joutuneet toteamaan, olleemme totaalisesti väärässä.
Pizzan teon salaisuudet kotioloissa keksi Olavi,
mutta nyt sen osaa jo Annikkakin hyvin toteuttaa.

Näin se tapahtuu.

LUOTTOPIZZA

2 tl kuivahiivaa
1 tl suolaa
noin 4 - 4,5 dl karkeita vehnäjauhoja
2 dl vettä

Mittaa taikinakulhoon kuivahiiva, suola ja pari desiä karkeita vehnäjauhoja.
Sekoita ainekset hyvin keskenään.
Lisää kylmä vesi ja sekoita.
Kun olet saanut veden ja kuiva-aineet hyvin sekaisin,
lisää karkeita vehnäjauhoja niin, että taikina lähes
irtoaa vuuan reunoista.
On tärkeää, ettei takinasta tule liian tiivis.
Jotta pohjasta tulee yhtä täydellinen ja jopa parempi,
kuin ravintoloiden pizzapohjat, taikinan tulee olla
tarpeeksi pehmeä, jopa löysähkö.
Yrityksen ja erhedyksen kautta löydät sopivan taikinan
koostumuksen.

Kun taikina on sopivaa rakenteeltaan, peitä kulho elmukelmulla
ja aseta se jääkaappiin kohoamaan.
Taikinan olisi hyvä antaa kohota kaikessa rauhassa,
 joten voit tehdä taikinan vaikka edellisenä iltana jääkaappiin
ja työstää siitä pizzan vasta seuraavana iltana.

Toki voit tehdä taikinan myös sillä ajatuksella, että annat sen kohota huoneenlämmössä,
jolloin veden tulee olla lämmintä, jotta taikina aloittaa heti kohoamisen. Mutta muista, että näin toimiessa, taikina kohoaa suht nopeasti, eikä sitä todellakaan voi jättää huoneenlämpöön tuntikausiksi.

Kun taikina on kohonnut, kaada se leivinpaperin päälle
ja painele siitä ovaalin muotoinen pizzapohja, jättäen reunoille hieman paksummin taikinaa.
Taikina saattaa tarttua käsiin, sitä painellessasi,
joten voit käyttää apuna karkeita vehnäjauhoja tai öljyä,
 ripottelemalla/ lorauttamalla niitä kevyesti taikinan päälle, jolloin painelu onnistuu vaivatta.

Levitä valmiin pizzapohjan päälle ensin juustoraaste
ja vasta juustoraasteen päälle muut "höystöt".
Valuttele lopuksi tomaattikastike pizzalle
ja anna pizzan kohota pöydällä.

Laita uuni lämpiämään  (225 kiertoilma ja 250 astetta normi) ja pidä pelti uunissa pizzan kohoamisen ajan.
Kun pizza on mielestäsi valmis uuniin, siirrä se leivinpaperin avulla,
uunista ottamallesi kuumalle pellille
(varo ettet polta käsiäsi kuumalla pellillä).
Paista pizza uunin keskitasolla,
kunnes pizza on valmis.

-Annikka ja Olavi-

LOHISOPPAA LUONNOSSA

Syksyllä 2019 Kilpisjärvellä retkeillessämme, päädyimme hankkimaan itsellemme ruokatermoksen. Tuo hankinta on ehdottomasti ollut yksi parhaista hankinnoista retkeilyyn liittyen. Hyvin usein valmistamme jo kotona eväät retkellemme ja ruokatermos on  tehnyt eväiden laadukkuuteen mukavan lisän.

Termos pitää todella hyvin ruuan lämpimänä ja mikä onkaan sen helpompaa kuin annostella valmis ateria astioihin ja nauttia hyvästä ruuasta luonnon helmassa.
Termokseen voi tehdä hyvin erilaisia ruokia. Meidän yksi suosikeistamme on erilaiset keitot.
Alla ohje Olavin lohisoppaan.

 LOHISOPPA (4 hengelle)

n. 6 dl vettä
2 palaa kasvisliemikuutiota
n. 400 g lohta
 750g:n peruna & keittokasvispussi
1-2 dl kermaa
 nippu tilliä

Laita kattila liedelle ja kattilaan vesi, kasvisliemikuutiot sekä peruna & keittokasvispussi.
Anna näiden kypsyä rauhassa.
Ota levy pois päältä ja lisää kuutioidut lohipalat sekä kerma keittoon.
 Laita kansi päälle ja anna keiton tekeytyä hetki.
Kun lohet ovat kypsyneet,
sekoita soppa
ja ripottele sopan päälle hienonnettu tilli.

Annostele keitto ruokatermokseen, pakkaa eväät reppuun ja lähde luontoretkelle. Sopivan eväspaikan löydettyäsi, nauti eväät:)

P.s. Ohjeen mukaan soppaa tulee reilummin kuin yhden ruokatermoksen verran, joten tarvitset todennäköisesti usemman termoksen tai voit jättää lopun keitosta kotiin ja syödä sen toisena päivänä.

-Annikka ja Olavi-