Meille asia konkretisoitu parhaiten syyskuussa 2018, kun teimme päiväretken Norjan Lyngeniin, Steindalsbreenin jäätikölle.
Olimme reilun viikon mittaisella lapin matkalla. Majoittuen Kilpisjärven kylässä sijaitsevalle "mökille". Tuolta mökiltä teimme päivän mittaisia patikkamatkoja Kilpisjärven upeaan luontoon/ erämaahan. Koska olimme jo aiemminkin olleet Kilpisjärvellä, oli nuo päiväpatikointikohteet tulleet meille jo edelliseltä reissultamme tutuiksi. Niinpä aloimme tutkia, millaista tarjontaa Kilpisjärven ympäristöstä löytyisi. Näin löysimme Steindalsbreenin jäätikön ja päätimme käydä katsastamassa paikan.
Taas yhteen aamuun Kilpisjärven mökillä herättyämme, teimme eväät ja pakkasimme reppumme. Hyppäsimme autoomme ja lähdimme ajamaan kohti Steindalsbreenin jäätikköä tai pikemminkin parkkipaikkaa, jolta alkaa patikointireitti jäätikölle. Parkkipaikalle ajomatkaa Kilpisjärveltä kertyy sellaiset 85km.
Parkkipaikalle päästyämme ja autosta ulos noustessamme, tunsi jo kuinka jäätiköltä hohkasi kylmää ilmaa alueelle. Parkkipaikalla näkyi muutamia autoja lisäksemme ja taisi siellä olla yksi suomalainen turistibussikin. Ihmisiä ei tosin tässä vaiheessa näkynyt lainkaan.
Heitimme reput selkäämme ja aloitimme patikoinnin kohti jäätikköä, jonne matkaa kertyisi noin 7km.
Ilma oli kaunis, aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti. Siinä säässä oli upeaa taivaltaa kohti määränpäätämme.
Alkumatka taittui loivasti ylöspäin nousten, mutta pian totuus iski vasten kasvojamme ja loivuus noususta oli muisto vain. Kapusimme jyrkkää vuoren rinnettä ylöspäin, jonka aikana sai jo mukavasti jalkoihin tuntumaa matkan vaativuudesta.
Aikamme ylöspäin noustuamme, aloitimme vuorostaan laskeutumisen alas. Kokoajan vasemmalla puolellamme virtasi tunturipuro, jonka vesi oli peräisin Steindalsbreenin jäätiköltä. Puron kauneus ja ääni, hivelivät aistejamme, samalla kun kuljimme eteenpäin.
Norjan kaunis vuoristomaisema näytti koko upean kauneutensa ja mahtavuutensa, auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta.
Hieman ennen puoliväliä saavuimme Steindalshyttanille, jossa on suurehko kämppä, joka vuokrattavissa. Vaikka kämppää ei vuokraisikaan on piha-alueella mukavasti pöytiä evästelyyn, kestolaavu ja nuotiopaikka tai pari. Piha-alueelta löytyy myös käymälä.
Itse emme menomatkalla malttaneet pysähtyä paikalle kuin vessakäynnin verran.
Steindalshyttanilta matka jatkui jo tasaisemmassa maastossa ja hetken matkaa kuljettuamme saavuimme viheriäiselle niitylle, jossa käyskenteli lampaita. Molemmin puolin viheriötä nousivat lumihuippuiset vuoret (Steindalstinden 1511m ja Gaskacohkka 1507m).
Maisema oli henkeäsalpaavan kaunis ja teki varsinkin Annikkaan lähtemättömän vaikutuksen. Mitään kauniimpaa hän ei ollut koskaan nähnyt. Tuntui, että siinä maisemassa voisi olla loputtomiin.
Ja kaiken sen vihreyden ja kauneuden päässä pilkisti Steindalsbreenin jäätikkö. Tuntui, kuin se olisi jo hyvinkin lähellä, mutta matkaa oli vielä kilometri kaupalla jäljellä. Matka taittui kuitenkin mukavasti tasaisessa maastossa ja kaunista maisemaa ihaillessa.
Aikamme tuossa upeassa viheriössä kuljettuamme, eteemme avautui jälleen uudenlainen maisema ja maasto. Pääsimme hyppelemään vapaana soljuvan veden yli, kivillä hypellen (pieniä puroja kun soljui eripuolilta vuoristoa).
Tämän jälkeen vihreys oli jäänyt selkämme taakse ja edessämme oli kivikkoa ja jälleen pientä nousua tuossa kivikossa.
Jonkin aikaa tätä kivikkoista maastoa askellettuamme, tunsimme kuinka jäätiköltä huokui kylmää ilmaa. Vielä hetki takaperin aurinko oli lämmittänyt kulkuamme ja nyt meidän oli pysähdyttävä ja puettava repuistamme löytyvät pipot ja takit yllemme.
Pysähdyimme siis hetkeksi ja lisäsimme vaatetustamme. Saatuamme lämmintä yllemme, istahdimme vielä kivikkoon ja söimme eväitämme. Katsellen samalla sitä kovin erilaista maisemaa ympärillämme. Jo siinä istuessamme tunsimme tulleemme jonkin suuren äärelle. Jonkin meidän maailmaamme kuulumattoman. Sillä emme koskaan aiemmin olleet nähneet mitään vastaavaa. Saatika tunteneet. Tässä hetkessä kaikki aistimme saivat kokea jotakin ainutlaatuista.
Kun sitten tästä jatkoimme matkaamme kohti jäätikön reunaa, ei Annikkaa pidellyt enään mikään. Jokin kummallinen palo kiihdytti askeleita, jäätikön reunalle oli päästävä ja pian. Sillä jokin täysin erilainen elämys odotti edessämme.
Ja vihdoinkin olimme perillä, siinä se jäätikkö oli edessämme, käsinkosketeltavissa. Korkeutta jäätiköllä oli Annikan pituuden verran, sellaiset 163cm. Jäätikön reunassa kiemurteli erilaisia onkaloita ja vesi virtasi jäätikön alta, kohti pientä järveä, jonka jäätikön sulamisvesi oli saanut aikaan. Näimme ja kuulimme myös kuinka jäätikkö suli kaiken aikaa. Vesipisaroita tippui jäätiköstä, liittyen nekin puroon, joka jäätiköltä mutkitteli kohti sitä pientä järven tapaista.
Otimme toisistamme muutaman kuvan jäätikön reunalla ja lähdimme askeltamaan takaisin autollemme.
Jäätikölle kuljettaessa, matkalla on metallikylttejä, joissa kerrotaan missä ja milloin jäätikön reuna on aiemmin ollut. Nämä kyltit ovat pysäyttävä kokemus siitä, kuinka jäätikkö meidän elinaikanamme on sulanut ja vetäytynyt.
Meille tämä retki oli konkreettinen kosketus siihen, että jotain peruuttamatonta meidän luonnollemme on tapahtumassa. Kuinka paljon se sitten on kiinni meidän tavastamme elää ja kuluttaa tätä ainutlaatuisen kaunista palloamme, jonka kauneus tälläkin retkellämme salpasi hengen ja piti kaikki aistimme valppaina, on vaikea arvioida. Mutta kyllä tällainen kokemus laittaa miettimään asioita ja omia valintoja.
Suosittelemmekin tätä retkeä ihan jokaiselle retkeilystä ja Norjan luonnosta kiinnostuneelle. Tämä kohde on suht' helposti saavutettavissa. Eikä siis tarvitse mitään huippukuntoa. Alun kovat nousut kun jaksaa niin, perille pääsee varmasti.
Reitti on myös hyvin merkitty, mikä Norjassa kokemuksemme mukaan poikkeuksellista, eikä eksymisen vaaraa pitäisi olla.
Ja koska maisema on lumoavan kaunis, ei patikointia kannatakaan tehdä kiireellä, vaan tähän retkeen suosittelemme varaamaan koko päivän (rauhallisesti edeten meillä meni noin viisi tuntia). Reppuun reippaasti evästä ja ei kun matkaan.
* Parkkipaikalta jäätikön reunalle patikoitavaa tulee noin 7 km ja sama tietysti takaisin.
* Polun varrelta löytyy tupa, jota voi vuokrata. Tuvan pihassa pöytiä evästelyyn ja tulentekopaikka,
wc sekä laavu. Siinä evästellessä voi ihailla vuoren rinteeltä valuvaa vesiputousta.
* Lähestyttäessä jäätikköä, kannattaa tutustua metallikyltteihin, jotka kertovat siitä, kuinka jäätikkö
on vuosien saatossa sulanut ja vetäytynyt.
* Jäätiköllä hyvä muistaa turvallisuus ja pysytellä jäätikön reunalla, eikä lähteä esim. kiipeilemään
jäätikölle.
Ajo-ohjeet Kilpisjärveltä tultaessa, löydät esim. tältä sivustolta ajo-ohjeet .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa mukaan aikamatkalle kuplassa.
Jätähän jonkin viestin matkastasi kuplassamme:)