PAISTJÄRVI

Jo pitkään olimme puhuneet retkestä Paistjärvelle.

Paistjärvi kuuluu Heinolan kaupunkiin. Sijaiten kaupungin koillis laidalla. Ja siellä olisi kirkkaita vesistöjä, lähes vapaina rakennuksista (lue mökeistä) ja harjuja havupuineen.

Tämän siis tiesimme paistjärven retkeilyalueesta. Sen lisäksi, että olimme ajelleet alueen ohi muutamia kertoja, menneiden vuosien aikana ja joka kerta, pitäneet näkemästämme.

Niinpä vihdoin menneenä kesänä, pakkasimme evästä reppuihimme ja ajelimme Paistjärven retkeilyalueen parkkipaikalle.

Jo parkkipaikalle ajellessamme, saimme todeta, että alueella käy paljon porukkaa. Parkkipaikalta löytyi juurikin yksi autopaikka autollemme ja parkkipaikkaa vastapäätä avautuvalla Sonnasella vilisi ihmisiä kuin "Vilkkilässä kissoja". Eikä ihme, sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpömittari näytti hellelukemia. Ihmiset olivat tulleet Sonnasen upealle luonnon hiekkarannalle nauttimaan kauniista kesäsäästä.

Me emme kuitenkaan jääneet rannalle loikoilemaan, vaan heitimme reput selkäämme ja lähdimme patikoimaan ja tutustumaan Paistjärven alueeseen.

Parkkipaikalta lähdimme patikoimaan kohti Kylmälampea. Tämä väli taittui mukavasti havupuu maastossa, johon oli tamppautunut selkeä polku. Reitti oli myös merkitty hyvin. Puissa oli riittävin välimatkoin vaaleankeltaisia maalitäppejä tai maassa keppejä, joiden kärki oli maalattu samalla keltaisella.

 

Metsässä oli myös näkyvissä, ilmeisesti metsäpalon seurauksena, palaneita puiden runkoja.

 

Hyvässä maastossa, matka Kylmälammelle taittui joutuisasti ja niinpä jatkoimmekin siitä samointein matkaamme Ketturiutalle.

Ketturiutalle saavuttuamme, istahdimme paikalta löytyvän pöydän ääreen ja söimme eväämme. Ihastellen samalla paikan kauneutta. 

Meidän siinä evästellessä, paikalle saapui myös lapsiperhe. Lapset juoksivat välittömästi rantaan. Näki selvästi, että tämä perhe oli käynyt paikalla ennenkin. Mikä ihana pieni uimakeidas heillä siinä olikaan. Luonnonhiekkarantaa ja matala ranta, todella kirkkaine vesineen.

Eväät syötyämme, nautimme hetken paikan kauneudesta ja luonnon rauhasta. Jota paikalle saapuneen perheen uiminen ei onnistunut rikkomaan.

Lopulta heitimme reput takaisin selkäämme ja jatkoimme matkaamme. Kiersimme vielä Ketturiutalla pienen lenkin ja löysimme yhden nuotiopaikan lisää. 

Siitä olikin hyvä kääntyä takaisin ja patikoida Kylmälammen ohi, kohti Kannaksen rantaa.

(Kannaksen rannan ja Ketturiutan välillä osa matkasta taittuu metsäautotietä pitkin.)

 

Kannaksen rannalle saavuttuamme, totesimme samanlaisen upean hikkarannan löytyvän sieltäkin. Ja siinä vaiheessa Annikka oli jo melko valmis pulahtamaan kirkkaaseen veteen. Mutta koska uima-asu oli jäänyt kotiin, tyytyi hän vain ihailemaan rantaa.

"Ehkäpä sitten ensi kerralla."

Niinpä istahdimme paikalta löytyvälle nuotiopaikalle ja söimme ne vihonviimeisetkin eväämme. 

 Reput eväistä tyhjinä, palasimme Kylmälammen kautta Sonnasen rantaan, jossa automme oli parkissa. 

Sonnasen rannasta valui viimeisiä ihmisiä kohti autojaan. Päivä alkoi olla lopuillaan.

YHTEENVETO

Paistjärven retkeilyalue on todella kaunis ja helposti saavutettavissa. Paikalta löytyy muutamakin eri parkkialue, jonne autonsa voi jättää. Niin rannat kuin nuotiopaikatkin ovat säilyneet siisteinä. Välimatkat Sonnaselta Ketturiutalle ja Kannaksen rantaan ovat kohtuulliset ja sopivat näinollen myös pienemmille lapsille kuljettavaksi. Polut olivat hyvin tamppautuneet ja paikoitellen löytyi myös pitkospuita. 

Sopiva kohde pienelle päiväretkelle.

Nuotiopaikkoja löytyi hyvin, samoin myös istumapaikkoja, joten useammankin retkeilijän sattuessa samaan aikaan paikalle, kaikille löytyy todennäköisesti evästelypaikka.

Eikä käymälöitäkään ollut unohdettu. Myös niitä oli jokaisella retkietapilla.

 Tänne tulemme varmasti toistekin:)

-Annikka ja Olavi-