VERLA

Eräänä kauniina kesä sunnuntaina päätimme ajella pitkästä aikaa Verlaan. Ruukkikylään, joka on ainoana (näin muistelisimme) maailmassa päässyt Unescon maailmanperintöluetteloon (1996). Ainoana ruukkikylänä siksi, että on ainut lähes alkuperäisessä kunnossaan säilynyt ruukkikylä. 

Tämä kaunis ruukkikylä sijaitsee Kouvolan Jaalassa. Sen on aikoinaan perustanut Hugo Neuman (Wikipediassa lisää Hugosta, jos kiinnostaa). 

Tehdas oli toiminnassa vuosina 1872-1964. Lähes sata vuotta siis. Yleisölle se avattiin museona 1972. 

Me olemme käyneet Verlassa muutamia kertoja, lasten ollessa pieniä, mutta vasta tällä viimeisimmällä reissullamme meille selvisi, että alueella on vuokrattavissa  tehtaan asukkaiden käytössä olleita koteja. Kodit ovat kauniita vanhoja hirsimökkejä/-taloja, jotka sijaitsevat pääosin vesistön äärellä.

Googlettamalla, pääsimme tutustumaan myös mökkien sisustukseen ja olimme vaikuttuneita. Mökit on kunnostettu ja sisustettu vanhaa aikaa kunnioittaen.

Meidän päivämme Verlassa kului seuraavasti.

Aivan aluksi kävimme kiertämässä Kokkokallion luontopolun, jonka varrelta löytyy hiidenkirnu. Hiidenkirnu ei tehnyt meihin kuitenkaan minkäänlaista vaikutusta, eikä siitä tehnyt mieli ottaa kuvaakaan, sillä se oli sisältä hyvin roskainen ja epäsiisti. 

Maasto oli pääosin lehtimetsää, mäntykangasta ja kalliota. Linnunlaulu teki meihin sen suurimman vaikutuksen reitillä, jonka pituus on noin 2km.

Reitillä kiivetään noin 45 metriä ylös kalliolle, josta voi ihailla Verlan alueen vesistöjä.

Seuraavaksi teimme kierroksen Verlan tehdasalueen puodeissa, joita alueelta löytyi yhden käden sormilla, laskettava määrä. Matkaevääksi ostimme vanhanajan tikkunekut, terva sellaiset.

Tikkunekkuja imeskellen kiertelimme tehdasalueella ja ihailimme niin maisemaa kuin kauniita vanhoja rakennuksiakin. Odotellessamme, että tehdaskierros alkaisi. ( Tehdaskierros meiltä oli vielä kokematta ja nyt oli tarkoitus korjata sekin asia.)

Tehdaskierros osoittautui äärimmäisen mielenkiintoiseksi historiallisessa mielessä. Saimme mm. kuulla, kuinka mäntypuut tuotiin vesiteitse Verlaan ja sieltä tehtaalle, jossa niistä valmistettiin pahvia. Monille meistä ehkä kaikkein tutuimpia ovat opetustaulut, joita kouluissa käytettiin mm. 70-80 luvuilla. Nämä taulut on tehty Verlassa valmistetulle pahville.

Ehkä kaikkein mieleenpainuvin ja kunnioitettavin juttu oli se, että tehtaan jäädessä teknologian kehityksestä jälkeen 

(olisiko mahtanut olla -50 luvulla) työntekijät halusivat jatkaa töitä pahvitehtaalla vanhoilla menetelmillä. Näin tehdasta ei lopetettu vaan työntekijöiden annettiin jäädä tehtaalle töihin, kunnes tehdas viimein vuonna 1964 sulki ovensa.

Retkipäivämme osoittautui jälleen kerran onnistuneeksi. Tätä paikkaa voimme lämpöisesti suositella:) 

Pieni video päivästämme Verlassa. ( Videolla näkyvät myös kalliot, joilla kalliomaalaukset, arviolta noin 7000:n vuoden takaa.)

 

-Annikka ja Olavi-